Britta Marakatt-Labba: History in Stitches

Kohta is very proud to have shown the first solo exhibition in Finland by Britta Marakatt-Labba, born in 1951 in Idivuoma, in the part of Sápmi that is under Swedish jurisdiction. She may, in fact, be Sweden’s most sought-after artist right now.

In the autumn of 2018 Marakatt-Labba participated, among other things, in well-publicised group exhibitions at Bonniers Konsthall and Moderna Museet in Stockholm, and her retrospective at Lunds konsthall, ‘History in Stitches’, was both critically acclaimed and extraordinarily well visited. A compacted version of this exhibition, with works made between 1968 and 2019, was shown at Kohta, and later at Västerbottens Museum in Umeå, Sweden.

Britta Marakatt-Labba, left to right: Máilmmiviidosaš liegganeapmi (Global Warming), 2007, machine embroidery and appliqué on linen, 110 × 135 cm, courtesy Umeå University; Máilmmiviidosaš liegganeapmi II (Global Warming II), 2008, embroidery and print on linen, 66 × 74 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Máilmmiviidosaš liegganeapmi III (Global Warming III), 2008, embroidery and collage on plastic, ca 40 × 50 cm, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

Viewers at documenta 14 were duly impressed and touched by Marakatt-Labba’s captivating visual and narrative skills. In Athens she showed smaller textile images, a couple of which – Mátki (The Journey, 1985) and Oaiveskálžžut (The Skulls, 2009) – were also on display at Kohta. In Kassel her 24-metre-long Historjá (History) dominated the documenta-Halle: a magnificent frieze reminding us that this particular history – that of her own people – has been kept deliberately invisible.At Kohta, pencil sketches for the figures in Historjá were exhibited, alongside other significant works demonstrating why it makes sense to call Marakatt-Labba a contemporary history painter – although her images are usually embroidered, not painted, and although they are based on oral tradition rather than on recorded knowledge.

Britta Marakatt-Labba, Vuovde suddje eallima (The Forest Protects Life, 1987–88), embroidery and appliqué on linen, each part 136 × 136 cm, courtesy Region Norrbotten, Luleå. Photo: Jussi Tiainen

Garjját (The Crows, 1981) and Johtin (The Move, 2016) are good examples of this. The former – here shown as a pencil sketch and a lithograph – visualises the protest movement against the damming of the Alta river in Finnmark in the early 1980s, at a time when Sami artists were also getting organised. The latter maps how extensive mining now forces the move of the entire city centre of Kiruna (Gieron in Northern Sami, Kiiruna in Meänkieli), which was already emblematic of colonial resource extraction in Sápmi. If we add works such as Vuovde suddje eallima (The Forest Protects Life, 1987–88) or Máilmmiviidosaš liegganeapmi (Global Warming, 2009), as we do in the exhibition, we see the contours of an art practice where social thought and ecological activism support innovative visual solutions and vice versa.

Britta Marakatt-Labba, Uksa (The Door), 2010, mixed media, installation, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

In recent years, Marakatt-Labba has started to incorporate her images into three-dimensional installations, a form of articulation that heightens their narrative and suggestive powers. Visitors to Kohta will encounter Uksa (The Door, 2012), for which she has arranged elements of the lavvu, the traditional Sami mobile home – two doors and a hearth whose stones have been engraved with significant place-names – and two of her early photographs: of a woman in transition, passing through the same kind of textile door reinforced with wooden slats.

You will have noticed that we make a point of providing all the work titles in Northern Sami, Marakatt-Labba’s native language. This is our small contribution to what is sometimes called ‘language ecology’. Languages that lead a precarious existence or are even at the risk of extinction (which unfortunately is the case with Southern Sami) should be made as visible as possible within the various domains of ‘majority culture’.

Britta Marakatt-Labba, Guovtti máilmi gaskkas (Between Two Worlds), 2018–19, embroidery and print on linen, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

Marakatt-Labba’s themes and her modes of vision connect with Sami reality and culture, but so do her chosen textile techniques: embroidery and appliqué. Her work often converges with what in Northern Sami is called duodji (applied art, design). Her embroidered visual stories are, in other words, political in different ways and dimensions. They challenge and expand the notion of art. They resurrect nearly erased memories and critique contemporary life. They foresee and warn against what might happen in her native land – not least now, when the average annual temperature threatens to rise by several degrees.

We warmly thank Britta Marakatt-Labba for her engaged collaboration, and all the lenders. Apart from the artist herself, the following institutions and individuals have kindly lent their works to the exhibition in Helsinki: Lindbergs Konst & Ramar, Luleå, and private collectors among their customers; the Municipality of Kiruna; the Municipality of Umeå; Museum Anna Nordlander, Skellefteå; the National Association Folkets hus och parker, Stockholm; Region Norrbotten, Luleå; RiddoDuottarMuseat, Karasjok; the Sami School Board, Kiruna; Umeå University; Egil Utsi, Karasjok.

The exhibition was organised by Kohta in collaboration with Lunds konsthall and Västerbottens Museum.

Britta Marakatt-Labba, left to right: Muittut I (Memories I), 1977–78, embroidery, 41 × 104 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Mátki (The Journey); Máilmmeviidosas liegganeapmi I–III (Global Warming I–III); Uksa (The Door); Johtin (The Move), 2016, embrodery, appliqué, 105 × 112 cm, courtesy the artist; Árbi (The Legacy), 2006, wood, textile, paper, 20.5 × 20.5 × 19 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Nástiid gaskkas (Between the Stars), 2016-2019, embroidery, print, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

Britta Marakatt-Labba, left to right: Uksa (The Door); Johtin (The Move); Vuovdi suddje eallima I–III (The Forest Protects Life I–III); Muoalut (Shards), 1993, embroidery, appliqué, 118.5 × 49.5 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Gádjunbáttit (Lifelines), 2009, embroidery, appliqué, 75 × 49.5 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Ráhkan (Cracked), 2009, embroidery, appliqué, 75 × 49.5 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Stoarbma (The Storm), 2009, embroidery, appliqué, 16 × 110 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Guorahallan II (Prospecting II), 2012, embroidery, 22 × 126 cm, courtesy the Municipality of Umeå; Muittut II (Memories II), 2007, embroidery, 22 × 215 cm, courtesy RiddoDuotarMuseat, Karasjok; Geasis dálvái (From Summer to Winter), 2017, embroidery, 45 × 166 cm, private collection, Sweden; Darvehan (Captured), 2009, paper, fish skin, 40 × 50 cm, courtesy the artist; Guolli III (Fish III), 2009, paper, fish skin, 40 × 50 cm, courtesy Folkets hus Gällivare; Guolli I (Fish I), 2009, paper, fish skin, 40 × 50 cm, courtesy Folkets hus Gällivare; Árbi (The Legacy); Jurgadat I–III (Thoughts I–III), 2017, embroidery, each 12 × 12 cm, courtesy the Municipality of Umeå; Nástiid gaskkas (Between the Stars); Guovtti máilmi gaskkas (Between Two Worlds). Photo: Jussi Tiainen

Britta Marakatt-Labba, as above. Photo: Jussi Tiainen

Britta Marakatt-Labba, left to right: Sáhpan ráidu (Rat Race), 1999, watercolour, courtesy the artist; Mon niegadan (I’m Dreaming), 2009, pencil, crayon, courtesy the artist; Gumpit luottat (Tracing the Wolf), 2009, pencil, crayon, courtesy the artist; Juovlamánnu (December), 2011, watercolour, courtesy the artist; Garjját (The Crows), 2011, pencil, ca 40 × 90 cm, courtesy the artist; Garjját (The Crows), 2018, litograph, 32 × 84 cm, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

Britta Marakatt-Labba, Uksáhkku (Door Goddess), 1999, watercolour, pencil, courtesy the artist. Photo: Jussi Tiainen

Britta Marakatt-Labba: Historian kirjonta

Kohta esittää ylpeänä ensimmäisen yksityisnäyttelyn Suomessa Britta Marakatt-Labbalta, joka on syntynyt vuonna 1951 Idivuomassa, Ruotsin hallinnon alaisessa Sápmissa. Marakatt-Labba kuuluu tällä hetkellä Ruotsin kysytyimpien taiteilijoiden joukkoon.

Syksyn aikana Marakatt-Labba on muun muassa osallistunut näkyviin ryhmänäyttelyihin Bonniersin taidehallissa ja Tukholman Moderna museetissa, sekä esittänyt retrospektiivin Historia i stygn Lundin taidehallissa, joka oli sekä kriitikoiden ylistämä että yleisön suosikki. Tiivistetty versio tästä näyttelystä, jossa on mukana teoksia vuosilta 1968–2019, on nyt esillä Kohtassa, ja myöhemmin tänä keväänä Västerbottenin museossa Ruotsin Uumajassa.

Dokumenta 14:n kävijät saivat vaikuttua Marakatt-Labban vangitsevista visuaalisuuden ja kerronnan taidoista. Ateenassa hän esitti pienempiä tekstiilikuvia, joista pari – Mátki (Matka, 1985) ja Oaiveskálžžut (Pääkallot, 2009) – ovat myös esillä Kohtassa. Kasselissa hänen 24-metrinen Historjá (Historia) dominoi dokumenta-Hallea: suurenmoinen friisi on muistutus siitä, miten hänen oman kansansa erityinen historia on tietoisesti pidetty näkymättömissä.

Kohtassa on esillä valikoima merkittäviä teoksia, jotka osoittavat miksi Marakatt-Labbaa voidaan kutsua nykyajan historiamaalariksi – huolimatta siitä, että hänen kuvansa ovat yleensä kirjottuja, eivät maalattuja, ja että ne perustuvat taltioidun tiedon sijaan suulliseen traditioon.

Garjját (Varikset, 1981) ja Johtin (Muutto, 2016) ovat tästä hyviä esimerkkejä. Näistä ensimmäinen – joka on täällä esillä lyijykynäluonnoksena ja litografiana – visualisoi protestiliikettä Finnmarkissa sijaitsevan Alattionjoen patoamista vastaan 1980-luvun alussa, samaan aikaan kun saamelaistaiteilijat alkoivat järjestäytyä. Jälkimmäinen teos kartoittaa kaivostoiminnan pakottamaa muuttoliikettä pois Kiirunan keskusta-alueelta (Gieron pohjoissaameksi), joka jo valmiiksi symboloi Sápmiin kohdistunutta koloniaalista luonnonvarojen louhintaa. Jos otamme mukaan teoksia kuten Vuovde suddje eallima (Metsä suojelee elämää, 1987–88) tai Máilmmiviidosaš liegganeapmi (Ilmaston lämpeneminen, 2009), kuten näyttelyssä teemme, tunnistamme taiteilijuuden, jossa yhteiskunnallinen ajattelu ja ympäristöaktivismi tukevat omaperäisiä visuaalisia ratkaisuja ja päinvastoin.

Viime vuosina Marakatt-Labba on alkanut sisällyttää kuviaan kolmiulotteisiin installaatioihin, eräänlaiseen artikuloinnin muotoon, joka korostaa niiden kerrontaa ja suggestiivisia voimia. Näyttelyn kävijät kohtaavat Uksan (Ovi, 2012), johon hän on järjestellyt elementtejä lavvusta, saamelaisten perinteisestä, liikkuvasta kodista – kaksi ovea ja tulisija, jonka kiviin on kaiverrettu merkityksellisiä paikannimiä. Kaksi hänen varhaista valokuvaansa kuvaavat siirtymävaiheessa olevaa naista, joka kulkee samanlaisen, puusälein lujitetun tekstiilioven läpi.

Olette jo varmasti huomannut, että valitsimme esittää kaikkien teosten nimet pohjoissaameksi, Marakatt-Labban äidinkielellä. Tämä on vaatimaton osallistumisemme “kieliekologiaan”. Kielet, joiden olemassaolo on epävakaata tai jotka ovat jopa katoamisen partaalla (kuten valitettavasti eteläsaame on) tulisi nostaa ”enemmistökulttuurin” eri alueilla niin paljon esille kuin mahdollista.

Marakatt-Labban teemat ja näkemisen tavat yhdistyvät saamelaisten todellisuuteen ja kulttuuriin, mutta niin tekevät myös hänen valitsemansa tekstiilitekniikat: kirjonta ja applikointi. Hänen työnsä on usein yhdistettävissä saameksi kutsuttuun duodjiin(soveltavaan taiteeseen, muotoiluun). Hänen kirjaillut visuaaliset kertomuksensa ovat, toisin sanoen, poliittisia eri tavoin ja ulottuvuuksin. Ne haastavat ja laajentavat taiteen käsitystä. Ne nostavat uudelleen esiin lähes poispyyhittyjä muistoja ja kritisoivat olosuhteita nyky-yhteiskunnassa. Ne ennustavat ja varoittavat siitä, mitä voi tapahtua hänen synnyinmaalleen – erityisesti nyt kun vuoden keskimääräinen lämpötila uhkaa nousta useita asteita.

Haluamme kiittää lämpimästi Britta Marakatt-Labbaa hänen panoksestaan näyttelyyn sekä kaikkia teosten lainaajia. Taiteilijan itsensä lisäksi seuraavat instituutiot ja yksilöt ovat ystävällisesti lainanneet teoksia näyttelyyn Helsingissä: Lindbergs Konst & Ramar, Luulaja, sekä heidän asiakaskuntaansa kuuluvat yksityiskeräilijät; Kiirunan kunta; Uumajan kunta; Anna Nordlanderin museo, Skellefteå; kansallinen yhdistys Folkets hus och parker, Tukholma; Norrbottenin lääni, Luulaja; RiddoDuottarMuseat, Kaarasjoki; Saamelaiskoulujen hallitus, Kiiruna; Uumajan yliopisto; Egil Utsi, Kaarasjoki.

Näyttely on järjestetty Kohtan, Lundin taidehallin ja Västerbottenin museon yhteistyönä.

Britta Marakatt-Labba: Historia i stygn

Vi är glada att ha visat den första separatutställningen i Finland av Britta Marakatt-Labba, född 1951 i Idivuoma, i den del av Sápmi som lyder under Sverige. Hon är troligtvis Sveriges mest eftertraktade konstnär just nu.

Under hösten 2018 deltog Marakatt-Labba bland annat i uppmärksammade grupputställningar i Bonniers Konsthall och Moderna Museet i Stockholm, och hennes retrospektiv i Lunds konsthall, Historia i stygn, blev välvilligt mottagen av kritikerkåren och var dessutom utomordentligt välbesökt. En kompaktare version av denna utställning, med verk producerade mellan 1968 och 2019, visades i Kohta, och senare  i Västerbottens Museum i Umeå.

Många som besökte documenta 14 imponerades och berördes av Marakatt-Labbas medryckande bildspråk och berättarkonst. I Aten visade hon mindre textila bilder, och ett par av dessa – Mátki (Färden, 1985) and Oaiveskálžžut (Skallarna, 2009) – kommer också att ingå i Kohtas utställning. I Kassel dominerades documenta-Halle av hennes 24 meter långa Historjá (Historia): en storslagen fris som påminner oss om att just denna historia – om hennes eget folk – medvetet hållits osynlig.

I Kohta visas andra viktiga verk som visar varför det är meningsfullt att tala om Marakatt-Labba som en samtida historiemålare – fastän hennes bilder inte är målade utan oftast broderade, och fastän de utgår från muntlig tradition hellre än nedskriven kunskap.

Garjját (Kråkorna, 1981) och Johtin (Flytten, 2016) är goda exempel. Det förra verket – här visat som blyertsskiss och litografi – skildrar protesterna mot utbyggnaden av Alta-älven i Finnmark i början av åttiotalet, vid en tid då även de samiska konstnärerna organiserade sig. Det senare kartlägger hur gruvdriften tvingat fram en flytt av hela stadskärnan i Kiruna (Gieron på nordsamiska, Kiiruna på meänkieli), en stad som i sig själv representerar den koloniala resursutvinningen i Sápmi. Lägger man därtill verk som Vuovde suddje eallima (Skogen skyddar liv, 1987–88) eller Máilmmiviidosaš liegganeapmi (Global uppvärmning, 2009), vilket vi gör i utställningen, framträder bilden av ett konstnärskap där samhälleligt tänkande och miljöaktivism förenas med uppfinningsrika bildlösningar och tvärtom.

Under senare år har Marakatt-Labba börjat infoga sina bilder i tredimensionella installationer, en form för artikulation som förtydligar deras berättande och suggestiva kraft. Kohtas besökare kommer att mötas av Uksa (Dörren, 2012), där hon låtit viktiga delar av en lavvu, det traditionella samiska flyttbara hemmet – två dörrar och en härd i vars stenar betydelsefulla samiska ortsnamn har graverats – möta två av sina tidiga fotografier: av en kvinna i ett övergångstillstånd, på väg igenom samma slags textila dörr som förstärkts med spjälar av trä.

Ni har säkert redan lagt märke till att vi valt att ange alla verktitlar på nordsamiska, Marakatt-Labbas modersmål. Detta är vårt blygsamma bidrag till det som ibland kallas ”språkekologi”. Språk som för en tynande tillvaro eller rentav är på väg att försvinna (vilket dessvärre är fallet med sydsamiskan) bör ges största möjliga synlighet inom ”majoritetssamhällets” olika domäner.

Hos Marakatt-Labba är det inte bara tematiken och seendet som anknyter till den samiska verkligheten och kulturen utan också det textila uttrycket: broderiet, applikationen. Hennes konst har många beröringspunkter med det som på nordsamiska kallas duodji (brukskonst, formgivning). Hennes broderade bildberättelser är, med andra ord, politiska på olika sätt och i olika dimensioner. De ifrågasätter och utvidgar konstbegreppet. De återupprättar nästan utplånade minnen, kritiserar förhållanden i samtiden och förutspår och varnar för vad som kan komma att hända i hennes hemland – inte minst nu när årsmedeltemperaturen hotar att stiga med ett antal grader.

Ett varmt tack till Britta Marakatt-Labba för hennes engagemang i utställningen och till alla långivarna. Förutom konstnären själv har följande institutioner och privatpersoner lånat ut sina verk till utställningen: Folkets hus och parker, Stockholm; Kiruna kommun; Lindbergs Konst & Ramar, Luleå, och privatsamlare bland deras kunder; Luleå kommun; Museum Anna Nordlander, Skellefteå; Region Norrbottens museum, Luleå; RiddoDuottarMuseat, Karasjok; Sameskolstyrelsen, Kiruna; Umeå kommun; Umeå universitet; Egil Utsi, Karasjok.

Utställningen organiserades av Kohta i samarbete med Lunds konsthall och Västerbottens Museum.