Aslan Gaisumov (born in 1991 in Grozny, Chechnya, lives in Grozny and Amsterdam) is an internationally successful young artist. He emerged in his early twenties, after participating in the Third Moscow Biennial for Young Art in 2012. After his first museum solo exhibition, at M HKA in Antwerp in 2016, he has participated in a number of international group exhibitions at venues such as Kunsthalle Wien and Stedelijk Museum in Amsterdam, as well as the Liverpool and Riga biennials in 2018. Gaisumov was awarded the Future Generation Art Price by the Pinchuk Art Centre in Kiev in 2014 and the Innovation Price, in the ‘New Generation’ category, by Russia’s National Centre for Contemporary Art in 2016. His works are in prominent collections across Europe and Russia.
Aslan Gaisumov, Keicheyuhea, 2017, courtesy the artist, Galerie Zink, Waldkirchen, and Emalin, London. Installation view at Kohta, photo: Jussi Tiainen
Gaisumov, who grew up during the two Chechen Wars of 1994–96 and 1999–2009, has gained recognition for his visually and conceptually convincing articulations of the country’s colonial history and recent past. Working with the moving image, with objects and installations and on paper, he has established himself as a shrewd, sophisticated transformer of historical wrongdoing – and in particular the void of silence that all too often cordons it off – into crystalline images that unite the corporeal and the analytic, the incandescent and the meditative.
Works such as People of No Consequence (2016, an eight-minute video of a room slowly filling up with elderly survivors of the deportations of 1944, when the Soviet authorities expelled the entire Chechen and Ingush nation to Central Asia) or Numbers (2015, 50 enamelled metal plaques with house numbers retrieved from the rubble of bombed-out Grozny, neatly displayed as a conceptual wall-piece) have established Gaisumov as a biennial- and museum-worthy artist who gets his formal references and presentational devices right, but also replenishes the vessel of contemporary art with a kind of ‘real-life’ content and subtext it is usually starved of: darker, deeper, denser.
Yet what makes it interesting and important for us at Kohta to feature Gaisumov is not how he has captured the art world’s attention or even how he, in his oeuvre to date, has used his selected artistic media to address needs and desires (for knowledge, understanding, respect, consolation) that are outside the scope of what art can realistically satisfy. While such appreciation of Gaisumov’s work remains relevant, another approach – analytical and speculative – has brought us to this exhibition. As he is learning how to turn sparkling ideas into crystals of thought, not least in his lens-based work, he is also feeling the urge to smash those finished constructions, look at the shards on the floor – and decide whether they should be put back together.
The two new works shown at Kohta embody this tension between the quest for perfection and openness to chance, between finished and unfinished action. (The latter is, by the way, also the driving engine of the Russian language, a tool for communication that in Gaisumov’s case is now being replaced by English, where the distinction between the definite and the indefinite is just as pivotal.) The exhibition reflects two different ways of working – oriented towards product and process – and perhaps also a breaking point, or at least a point of intense oscillation.
Aslan Gaisumov, Keicheyuhea, 2017. Film still provided by the artist
Keicheyuhea (2017, single-channel, HD video projection, colour, sound, in Chechen with English subtitles, 22’57”) is Gaisumov’s first ‘proper film’. It takes the form of a travelogue, clearly inspired by the Iranian director Abbas Kiarostami and his professed love for shooting cars in landscapes, people in cars and landscapes through car windows. Zayanu Khasuyeva, Gaisumov’s maternal grandmother, is being brought to the mountainous Galain-Chaz region from which she and all other inhabitants were expelled. It is the first time in 73 years that she is allowed back. The car stops as close as it is now possible to get to Kayçu-Yuxe, or Keicheyuhea (an adaptation of the current Cyrilic spelling of the Chechen name for her native village, which can be interpreted as ‘White Closeness’). Khasuyeva, standing at the roadside and leaning on a too-short stick, addresses the dead quiet valley: ‘Hail, place!’
Aslan Gaisumov, Fearsome, 2018, salvaged street signs from Grozny, dimensions variable. Photo: Jussi Tiainen
Fearsome (2018) is titled after the colonial fortress that Russian general Alexei Yermolov founded in 1818 as a base for the subjugation of the Chechens and other peoples of the central Caucasus. Grozny may be translated as ‘fearsome’ or ‘menacing’ or ‘terrible’ (Ivan Grozny means Ivan the Terrible). These enamelled street signs – in Russian, from the Soviet period – which like the number plates were collected by Gaisumov from the debris created by Russian bombs, may or may not be a finished work. They make us think of the story, possibly apocryphal, of the soldiers who, during the Winter War, found an abandoned Soviet truck laden with enamelled signs – in Russian – for all the streets of Helsinki.
The book Aslan Gaisumov: Keicheyuhea, launched in connection with this exhibition, is the artist’s first monograph, published by Sternberg Press (Berlin) with support from the Han Nefkens Foundation (Barcelona), Kohta, Zink Galerie (Waldkirchen, Germany) and Emalin (London). The book documents Keicheyuhea and other recent works by Gaisumov. It also contains his new photographs from the Galain-Chaz region and specially commissioned essays by the academics Aleida Assmann, Georgi Derluguian and Madina Tlostanova and by the curator Anders Kreuger.
Aslan Gaisumov: Kiteet ja sirut
Aslan Gaisumov (syntynyt 1991 Groznyissä, Tšetšeniassa; asuu ja työskentelee Groznyissä ja Amsterdamissa) on kansainvälisesti menestynyt nuori taiteilija. Gaisumov teki läpimurtonsa vain 21-vuotiaana ollessaan mukana kolmannessa Moskovan nuoren taiteen biennaalissa vuonna 2012. Antwerpenin M HKA:ssa järjestetyn ensimmäisen museonäyttelynsä jälkeen Gaisumov on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin muun muassa Kunsthalle Wienissä, Amsterdamin Stedelijk-museossa, sekä tämän vuoden Liverpoolin ja Riikan biennaaleissa. Pinchuk Art Centre Kiovassa myönsi Gaisumoville Future Generation -taidepalkinnon vuonna 2014, ja Venäjän kansainvälinen nykytaiteen keskus palkitsi Gaisumovin innovaatiopalkinnolla New Generation -kategoriassa vuonna 2016. Hänen teoksiaan kuuluu nimekkäisiin kokoelmiin ympäri Eurooppaa ja Venäjällä.
Tšetšenian kahden sodan aikana, vuosina 1994—96 ja 1999—2009, varttunut Gaisumov on saanut tunnustusta visuaalisesti ja konseptuaalisesti vakuuttavasta tavastaan ilmaista maansa koloniaalista historiaa ja lähimenneisyyttä. Liikkuvan kuvan, esineiden ja installaatioiden kanssa työskennellen, mutta myös paperitöitä esittäen Gaisumov on osoittanut kykynsä muuntaa hienostuneen terävällä tavalla historialliset vääryydet – ja erityisesti niitä liian usein reunustava hiljaisuuden tyhjiö – kristallinkirkkaiksi kuviksi, jotka yhdistävät kehollisen ja analyyttisen, häikäisevän ja pohdiskelevan.
Teokset, kuten People of No Consequence (2016; kahdeksan minuutin pituinen video, jossa huone täyttyy hiljalleen iäkkäillä selviytyjillä vuoden 1944 karkotuksista, jolloin neuvostoviranomaiset karkottivat koko tšetšeeni- ja inguušiväestöt Keski-Aasiaan) tai Numbers (2015; pommitetun Groznyin raunioista poimitut 50 emaloitua, metallista talojen numerolaattaa laitettuina siististi esille käsitteellisenä taideteoksena) ovat luoneet pohjaa Gaisumoville biennaali- ja museotasoisena taiteilijana, joka tuntee muotokielensä ja miten idea hahmotetaan. Kuitenkin, sisältö hänen teoksiinsa nousee ”todellisesta elämästä” – synkemmästä ja vaarallisemmasta kontekstista, jota nykytaide jää usein kaipaamaan kipeästi.
Kuitenkin, Gaisumovin esittäminen Kohtassa ei ole kiinnostavaa ja tärkeää vain siksi, että hän on vanginnut taidemaailman huomion tai edes siksi, että hänen tähänastinen tuotantonsa on tarttunut tarpeisiin ja toiveisiin (tieto, ymmärrys, kunnioitus, lohdutus) sen alueen ulkopuolella, jonka taide voi realistisesti tyydyttää. Tämä arvostus Gaisumovin teoksia kohtaan säilyy relevanttina, mutta meidät on johtanut hänen näyttelyynsä toinen lähestymistapa – analyyttinen ja spekulatiivinen. Opetellessaan kääntämään säkenöivät ideat ajattelun kristalleiksi, erityisesti elokuvaan ja valokuvaan pohjautuvassa työskentelyssään, Gaisumov kokee samalla tarvetta liiskata nuo viimeistellyt rakenteet, tarkastella sirpaleita lattialla – ja päättää pitäisikö ne liimata takaisin yhteen.
Kohtassa esillä olevat kaksi uutta teosta ilmentävät tätä jännitettä täydellisyyden etsimisen ja sattumalle avoimuuden, viimeistellyn ja viimeistelemättömän toiminnan välillä. Näyttely heijastaa kahta erilaista työskentelytapaa – lopputuotteeseen tai prosessiin suuntautunutta – ja kenties myös katkeamiskohtaa tai heilahtelevaa tasapainottelua näiden välillä.
Keicheyuhea (2017, yksikanavainen HD videoprojisointi, väri, ääni, kieli: tšetšeeni, tekstitykset: englanti, 22’57”) on Gaisumovin ensimmäinen ”todellinen elokuva”. Se muodostuu matkakertomuksen tapaan ja on selvästi inspiroitunut iranilaisen elokuvaohjaaja Abbas Kiarostamintyöstä ja hänen rakkaudestaan kuvata autoja maisemissa, ihmisiä autoissa ja maisemia auton ikkunoiden läpi. Zayanu Khasuyeva, Gaisumovin äidinäiti, tuodaan vuoristoisen Galain-Tjazin alueelle, mistä hänet ja muut sen asukkaat on aikoinaan karkotettu. Tämä on ensimmäinen kerta 73 vuoteen kun Khasuyeva pääsee takaisin. Auto pysähtyy niin lähelle Kayçu-Yuxea, tai Keicheyuheaa kuin on mahdollista (Keicheyuhea on muunnelma kylän nykyisestä, kyrillisestä kirjoitusasusta, joka on käännettynä ”valkoinen läheisyys”). Tien reunassa lyhyeen puukeppiin nojatessaan Khasujeva puhuttelee kuolemanhiljaista laaksoa: ”Ole tervehditty, paikka!”
Fearsome (2018) on nimetty siirtomaalinnoituksen mukaan, jonka venäläiskenraali Alexei Yermolov rakennutti vuonna 1818 tukikohdaksi tšetšeenien ja muiden Keski-Kaukasian kansojen alistamiselle. Groznyivoidaan kääntää sanoilla ”kammottava” tai ”uhkaava” tai ”hirveä” (Iivana Julma on käännetty venäjänkielisestä Ivan Groznyistä). Nämä emaloidut katukyltit – venäjänkieliset ja Neuvostoliiton aikaiset – jotka ovat numerokylttien tapaan Gaisumovin itse keräämiä venäläispommien aiheuttaman rojun seasta, voivat olla tai olla olematta viimeistelty teos. Ne muistuttavat tarinasta, mahdollisesti perättömästä, jonka mukaan sotilaat löysivät talvisodan aikana neuvostoliittolaisen rekan lastattuna täyteen emaloituja, venäjäksi kirjoitettuja Helsingin katukylttejä.
Tämän näyttelyn yhteydessä ilmestyy kirja, Aslan Gaisumov: Keicheyuhea. Se on taiteilijan ensimmäinen monografia, jonka on julkaissut Sternberg Press (Berliini), ja jota on tukenut Han Nefkens -säätiö (Barcelona), Kohta, Zink Galerie (Waldkirchen, Saksa) ja Emalin (Lontoo). Kirja kuvaa Keicheyuheaa ja muita Gaisumovin viimeaikaisia teoksia. Mukana on myös hänen uusia valokuviaan Galain-Tjazin alueelta sekä kirjaa varta vasten komissioidut esseet akateemikolta Aleida Assmannilta, Georgi Derluguianilta ja Madina Tlostanovalta, sekä kuraattori Anders Kreugeriltä.
Aslan Gaisumov: Kristaller och skärvor
Aslan Gaisumov (född 1991 i Groznyj, Tjetjenien, bor i Groznyj och Amsterdam) är en internationellt framgångsrik ung konstnär. Han framträdde redan i tjugoårsåldern när han deltog i Tredje Moskvabiennalen för unga konstnärer 2012. Efter sin första separatutställning i ett museum – M HKA i Antwerpen 2016 – har han deltagit i ett antal internationella grupputställningar vid institutioner som Kunsthalle Wien och Stedelijk Museum i Amsterdam, liksom i biennalerna i Liverpool och Riga 2018. Gaisumov tilldelades Future Generation Art Price av Pintjuk-centret i Kiev 2014 och Innovationspriset, i kategorien ”nya generationer” av Nationella centret för samtidskonst i Ryssland 2016. Hans verk finns i betydande samlingar i Europa och Ryssland.
Gaisumov, som växte upp under de två tjetjenska krigen 1994–96 och 1999–2009, har vunnit erkännande för sina visuellt och konceptuellt övertygande gestaltningar av landets koloniala arv och nutida historia. Han arbetar med rörlig bild, objekt och installationer men visar också verk på papper, och har gjort sig ett namn som en förslagen och sofistikerad omvandlare av historiska oförrätter – och i synnerhet den avgrund av tystnad som ofta omgärdar dem – till kristallklara bilder som förenar det kroppsnära och det analytiska, vitglödgat engagemang och meditativt betraktande.
Verk som People of No Consequence (2016, en åtta minuter lång video av ett rum som långsamt fylls med ålderstigna överlevande från deportationerna 1944, när de sovjetiska myndigheterna fördrev hela tjetjenska och ingusjiska nationen till Centralasien) eller Numbers (2015, 50 emaljerade metallskyltar med husnummer plockade från ruinerna av det utbombade Groznyj och prydligt upphängda som om de vore konceptkonst) har etablerat Gaisumov som en konstnär av biennal- och museiklass som kan sina formella referenser och vet hur man gestaltar en idé. Men han tillför alltid innehåll ur ”verkliga livet” – av ett mörkare, farligare slag som samtidskonsten vanligen är svältfödd på.
Det som gör det intressant och viktigt för oss i Kohta att visa Gaisumov är trots allt inte hur han fångat konstvärldens uppmärksamhet eller ens hur han använt sina utvalda konstnärliga uttrycksmedel för att röra vid begär (efter kunskap, förståelse, respekt, tröst) som ligger utanför det konsten realistiskt sett kan tillgodose. En sådan uppskattning av Gaisumovs konstnärskap är nog så relevant, men det är ett annat synsätt – analytiskt och spekulativt – som lett oss fram till denna utställning. I takt med att han lär sig att förvandla gnistrande idéer till tankekristaller, inte minst i sina film- och fotobaserade verk, framträder också behovet att slå sönder dessa färdiga konstruktioner, betrakta skärvorna på golvet – och sedan fundera på om det är värt att foga samman dem igen.
De två verk som nu ställs ut i Kohta förkroppsligar denna spänning mellan strävan efter perfektion och öppenhet inför det tillfälliga, mellan avslutad och oavslutad handling. (Det senare är, förresten, också motorn bakom ryska språket, ett verktyg för kommunikation som i Gaisumovs fall nu håller på att ersättas av engelska, där distinktionen mellan det bestämda och det obestämda ges samma avgörande betydelse.) Utställningen återspeglar två olika sätt att arbeta – inriktade mot produkt och process – och kanske också en brytningspunkt, eller åtminstone en punkt där allt står och väger.
Keicheyuhea (2017, enkanalig HD-videoprojektion, färg, ljud, tjetjenska med engelsk undertext, 22’57”) är Gaisumovs första ”riktiga film”. Den har utformats som en reseskildring, tydligt inspirerad av den iranske regissören Abbas Kiarostamioch hans förkärlek för bilar i landskap, människor i bilar och landskap sedda genom bilfönster. Zajanu Khasujeva, Gaisumovs mormor, får – för första gången på 73 år – åka tillbaka till den bergiga Galain-Tjaz-regionen varifrån hon och alla andra invånare fördrevs. Bilen stannar så nära det är möjligt att komma Kayçu-Yuxe, eller Keicheyuhea (så transkriberas den nutida kyrilliska stavningen av det tjetjenska namnet på hennes hemby, som kan översättas med ”vit närhet”). Chasujeva står vid vägkanten, med en alltför kort gren som tillfällig käpp, och åberopar den dödstysta dalgången: ”Var hälsad, plats!”
Fearsome (2018) har uppkallats efter det koloniala fort som den ryske generalen Alexej Jermolov grundade 1818 för att kunna fortsätta underkuvandet av tjetjenerna och andra folkslag i centrala Kaukasus. Groznyj kan översättas som ”skräckinjagande” eller ”hotfull” eller ”förskråcklig” (Ivan den Förskräcklige heter Ivan Groznyj på ryska). Dessa emaljerade gatuskyltar – på ryska, från sovjettiden – som Gaisumov, liksom husnumren, samlat ur rasmassorna skapade av ryska bomber är kanske redan färdiga verk. Eller kanske inte. De får oss att tänka på historien – kanske sann, kanske inte – om soldaterna som under Vinterkriget upptäckte en övergiven sovjetisk lastbil fullastad med emaljerade skyltar, på ryska, för alla Helsingfors’ gator.
I samband med utställningen presenteras boken Aslan Gaisumov. Keicheyuhea. Det är konstnärens första monografi, utgiven av Sternberg Press (Berlin) med stöd från Han Nefkens-stiftelsen (Barcelona), Kohta, Zink Galerie (Waldkirchen, Tyskland) och Emalin (London). Boken dokumenterar Keicheyuheaoch andra nyare verk av Gaisumov. Den innehåller också hans fotografier från Galain-Tjaz-regionen och specialbeställda essäer av akademikerna Aleida Assmann, Georgi Derluguian och Madina Tlostanova, liksom av kuratorn Anders Kreuger.
