Kohta is collaborating with the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery in Bucharest to mount a selective survey of the diverse and uncompromising oeuvre of Romanian painter Horia Bernea (1938–2000).
In Romania Bernea is canonised as a key artist of the postwar period, but to audiences abroad he has remained less known than contemporaries such as Geta Brătescu, Andrei Cadere, Ion Grigorescu (whom Kohta featured in 2019) or Paul Neagu. Nevertheless, he was internationally active from the late 1960s onwards, exhibiting in France, Italy, Scotland, England and other European countries.
Horia Bernea, Slogan (Production Chart), 1969. Oil on canvas, 140 × 125 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
Having emerged as a painter in the mid-1960s, Bernea developed an intellectual yet personal and poetic approach to his medium in extensive thematic series such as the ‘Production Charts’ of the late 1960s, the ‘Entities’ and ‘Hills’ of the 1970s, the ‘Banners’ of the 1970s and ’80s and the ‘Columns’, ‘Gardens’ or ‘Old Romanian Towns’ of the 1990s.
Although his works on paper are significant, and also his writings and his many notebooks, oil on canvas remained a prime means of articulation throughout his career, and while he eschewed technical virtuosity he was one of the most accomplished and versatile European painters of his generation.
Horia Bernea, Untitled, 1970. Oil on canvas, 140 × 110 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
In 1990, in the immediate aftermath of the December 1989 revolution, Bernea was appointed Director of what was to become the Museum of the Romanian Peasant in Bucharest, inaugurated in 1993 as a total installation grounded in his artistic vision and incorporating an vast collection of ethnographic objects. Widely acclaimed by both general and specialist audiences, it received the European Museum of the Year award in 1996.
The exhibition at Kohta will include some 30 paintings from key series, notably ‘Production Charts’, ‘Entities’, ‘Banners’ and Columns’, as well as sketches for and photographic documentation of the displays in the Museum of the Romanian Peasant (by the renowned artist and photographer Iosif Király). The selection, made in collaboration with Ivan Gallery and with consultation from the respected art historian Dr. Anca Oroveanu, is intended as a ‘teaser’, a purposely incomplete introduction to Bernea’s oeuvre for Finnish audiences that will, most probably, not be aware of how interesting and important he was – and still is – as an artist.
Horia Bernea, Prapor (Banner), 1970. Oil on canvas, 103 × 103 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
More than twenty years after his untimely death, Bernea’s work is continuing to capture significant trends in today’s society, not just in his own country but around the world. There is increasingly widespread unease with the still very powerful idea about universal development based on endless economic growth.
Bernea was, during his lifetime, associated with both modernism (in its later manifestations that, already in the relatively liberal Romanian 1960s, veered towards post-modern irony) and with anti- or counter-modernism (as a member of the artist group Prolog, founded in 1980 and associated with the ‘neo-orthodox’ strand of contemporary Romanian art).
When people today question modernity, modernisation and modernism it is not only to do with the climate crisis but also with the political fallout of the ideology of unstoppable modernising. There is much talk about decolonisation and the decolonial, also in the context – too well known in both Finland and Romania – of Russian imperialism and the ongoing war in Ukraine.
Horia Bernea, Prapor (Banner), 1986. Oil on canvas, 100 × 100 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
When political thinkers and activists also speak of ‘demodernisation’ and ‘the demodern’, they don’t mean that we should negate or try to undo everything that has been achieved since the beginning of industrialisation 250 years ago. What they mean is that we must find new ways forward that do not rely on the idea of continued growth and universal development.
This is where we bring Bernea into the picture. Long before these ideas were formulated conceptually, he embodied the need for demodernisation, a process that takes into account both the rational and the spiritual, the traditional and the new and unknown. Therefore we have titled our exhibition ‘Horia Bernea: Painter of the Demodern’ – with a wink to Charles Baudelaire’s famous essay about the illustrator Constantin Guys, Le peintre de la vie moderne (The Painter of Modern Life), which was published exactly 160 years ago.
The project is supported by the Romanian Cultural Institute in Stockholm and the Embassy of Romania in Helsinki.
Stay tuned for other upcoming events during this exhibition period, among them the Night of the Arts on Thursday, 17 August, and a public lecture about Horia Bernea by Dr. Magda Radu on Wednesday, 27 September at 6–8pm.
Installation view of ‘Horia Bernea: Painter of the Demodern’. Photographer: Jussi Tiainen
Kohta, yhteistyössä Horia Bernean perikunnan ja bukarestilaisen Ivan Galleryn kanssa, asettaa näytteille valikoiman teoksia romanialaisen maalarin Horia Bernean (1938–2000) monimuotoisesta tuotannosta.
Romaniassa Bernealla on tunnustettu asema keskeisenä sodanjälkeisen ajan taiteilijana. Ulkomaisille yleisölle hän saattaa kuitenkin olla tuntemattomampi kuin aikalaisensa Geta Brătescu, Andrei Cadere, Ion Grigorescu (jonka töitä nähtiin Kohtassa vuonna 2019) tai Paul Neagu. Siitä huolimatta Berneakin työskenteli kansainvälisesti 1960-luvun lopulta lähtien, pitäen näyttelyitä Ranskassa, Italiassa, Skotlannissa, Englannissa, ja useissa muissa Euroopan maissa.
Horia Bernea, Slogan (Tuotantokaavio), 1969. Öljy kankaalle, 140 × 125 cm. Horia Bernean perikunnan ja bucharestilaisen Ivan Galleryn luvalla. Valokuvaaja: Ștefan Sava
Bernea tuli tunnetuksi maalarina 1960-luvun puolivälissä. Bernea kehitti maalaukseen suhteen, joka oli yhtälailla älyllinen, henkilökohtainen ja poeettinen. Hän maalasi laajoja temaattisia teossarjoja, esimerkiksi 1960-luvun lopun ”tuotantokaaviot”, 1970-luvun ”entiteetit” ja ”kukkulat”, 1970- ja 1980-luvun ”liput” ja 1990-luvun ”pylväät”, ”puutarhat” sekä ”vanhat romanialaiset kaupungit”.
Vaikka Bernean paperille tekemät teokset sekä hänen lukuisat luonnoskirjansa ja kirjoituksensa ovat huomionarvoisia, oli Bernean keskeisin ilmaisumuoto kankaalle maalattu öljyvärimaalaus. Bernea vältti teoksissaan tietoisesti teknisen taidokkuutensa liiallista esittelyä, mutta on silti selvää että hän oli yksi sukupolvensa etevimpiä ja muuntautumiskykyisimpiä eurooppalaisia maalareita.
Horia Bernea, Nimetön, 1970. Öljy kankaalle, 140 × 110 cm. Horia Bernean perikunnan ja bucharestilaisen Ivan Galleryn luvalla. Valokuvaaja: Ștefan Sava
Vuonna 1990, joulukuun 1989 vallankumouksen jälkeisessä myllerryksessä, Bernea nimitettiin suunnitteilla olevan Romanialaisen Talonpojan Museon johtajaksi. Vuonna 1993 avattu museo oli Bernean taiteelliseen näkemykseen pohjaava kokonaisinstallaatio, joka sisällytti itseensä kattavan valikoiman etnografista esineistöä. Sekä ammattilaisyleisön että laajemman kävijäkunnan arvostama museo palkittiin Vuoden eurooppalaisena museona 1996.
Kohtaan koottu näyttely sisältää noin kolmekymmentä maalausta Bernean keskeisistä teossarjoista: ”tuotantokaavioista”, ”entiteeteistä”, ”lipuista” ja ”pylväistä”. Esillä on myös Bernean luonnoksia Romanialaisen Talonpojan Museota varten, sekä valokuvataiteilija Iosif Királyn ottamia kuvia museon näyttelyistä.
Horia Bernea, Prapor (Banneri), 1970. Öljy kankaalle, 103 × 103 cm. Horia Bernean perikunnan ja bucharestilaisen Ivan Galleryn luvalla. Valokuvaaja: Ștefan Sava
Teosvalintoja Kohtan näyttelyyn on tehty yhteistyössä Ivan Galleryn kanssa. Lisäksi neuvonantajana on toiminut arvostettu taidehistorioitsija Anca Oroveanu. Näyttely on eräänlainen maistiainen – tarkoituksellisen osittainen katsaus Bernean tuotantoon helsinkiläiselle yleisölle, joka ei luultavasti vielä ole tietoinen siitä, miten mielenkiintoinen ja tärkeä taiteilija Bernea oli ja on.
Bernean ennenaikaisesta kuolemasta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta. Hänen tuotantonsa tavoittaa kuitenkin yhä jotakin aikamme merkittävistä ilmiöistä, ei ainoastaan hänen kotimaassaan vaan yleisemmin maailmassa, jossa koetaan yhä laaja-alaisempaa rauhattomuutta suhteessa jatkuvan kasvun ja universaalin kehityksen narratiiveihin.
Bernea kytkettiin elinaikanaan sekä modernismiin (myöhäisissä ilmenemismuodoissaan, jotka suhteellisen sallivassa 1960-luvun Romaniassa kaartuivat kohti postmodernia ironiaa), että anti- tai vastamodernismiin (1980-luvulla perustetun ”neo-ortodoksista” suuntausta edustavan Prolog-taiteilijaryhmän jäsenenä).
Kun moderniutta, modernisaatiota ja modernismia kyseenalaistetaan nykyhetkestä käsin, ei ole puhe ainoastaan ilmastokriisistä, vaan myös päättymättömän moderniksi tekemisen ideologiasta ja sen poliittisista seurauksista. Keskustelu liittyy dekolonisaatioon, joka on käsitteenä ajankohtainen muun muassa suhteessa Venäläiseen imperialismiin ja Ukrainassa
käytävään sotaan.
Horia Bernea, Prapor (Banneri), 1986. Öljy kankaalle, 100 × 100 cm. Horia Bernean perikunnan ja bucharestilaisen Ivan Galleryn luvalla. Valokuvaaja: Ștefan Sava
Kun poliittiset ajattelijat ja aktivistit puhuvat ”demodernisaatiosta” tai ”demodernista”, he eivät tarkoita kaiken teollisen aikakauden kuluessa saavutetun purkamista tai kiistämistä. On kuitenkin olennaista löytää uusia reittejä: tapoja edetä jotka eivät nojaa jatkuvan kasvun vaatimukseen tai universalistiseen ajatteluun.
Tässä kohtaa käännämme katseemme Berneaan. Hänen teoksensa ilmensivät demodernisaation tarvetta ajassa, jossa näillä ajatuksilla ei vielä ollut käsitteellistä muotoa. Demodernisaation prosessissa täytyy huomioida sekä järkiperäinen että hengellinen, sekä perinne että yhä tuntematon. Siksi näyttelylle on annettu nimi ”Horia Bernea: Painter of the Demodern” – viitaten Charles Baudelairen kuvittaja Constantin Guysia käsittelevään esseeseen La peintre de la vie moderne (Modernin elämän maalari), joka julkaistiin tarkalleen 160 vuotta sitten.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Romanian Suurlähetystö ja Romanian Kulttuuri-Instituutti Tukholmassa.
Näyttelynäkymä näyttelystä ‘Horia Bernea: Painter of the Demodern’. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
I samarbete med Horia Berneas efterlevande och Ivan Gallery i Bukarest visar Kohta ett urval ur den den rumänske målaren Horia Berneas (1938–2000) mångskiftande och kompromisslösa kvarlåtenskap.
I hemlandet betraktas Bernea sedan länge som en ledande figur inom efterkrigstidens konst, men i utlandet har han förblivit mindre känd än kolleger som Geta Brătescu, Andrei Cadere, Ion Grigorescu (visad i Kohta 2019) eller Paul Neagu. Ändå var han internationellt aktiv från sextiotalet och framåt, med utställningar i Frankrike, Italien, Skottland, England och andra europeiska länder.
Horia Bernea, Slogan (Production Chart), 1969. Oil on canvas, 140 × 125 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
Efter debuten som målare i mitten av sextiotalet utvecklade Bernea ett intellektuellt men samtidigt personligt och poetiskt förhållningssätt till sitt medium i flera omfattande tematiska serier, bland dem det sena sextiotalets ”produktionsdiagram", sjuttiotalets ”företeelser” och ”kullar”, sjuttio- och åttiotalets ”banér” och nittiotalets ”pelare”, ”trädgårdar” eller ”gamla rumänska städer”.
Fastän verken på papper är betydelsefulla, liksom skrivandet och de många antecknings- och skissböckerna, var olja på duk Berneas främsta uttrycksmedel karriären igenom. Han avstod från varje uppvisning av teknisk skicklighet för dess egen skull men var en av de mest drivna och mångsidiga europeiska målarna i sin generation.
Horia Bernea, Untitled, 1970. Oil on canvas, 140 × 110 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
1990, i de omedelbara efterdyningarna av revolutionen i december 1989, utnämndes Bernea till chef för det som skulle komma att bli Den rumänske bondens museum i Bukarest, invigt 1993 som en total installation: grundad i hans konstnärliga vision och byggd kring en stor samling etnografiska föremål. Det blev mycket uppskattadtav såväl allmänheten som en mer specialiserad publik och tilldelades utmärkelsen Årets europeiska museum 1996.
Utställningen i Kohta innefattar ett trettiotal målningar ur olika serier, främst ”produktionsdiagram”, ”banér” och ”pelare”, och dessutom skisser för och fotografier av presentationerna i Den rumänske bondens museum (tagna av den välkände konstnären och fotografen Iosif Király). Urvalet, gjort i samarbete med Ivan Gallery och med rådgivning från den respekterade konsthistorikern Dr. Anca Oroveanu, är avsedd som ”aptitretare”. Detta medvetet ofullständigt smakprov ur Berneas rikhaltiga konstnärskap är avsett för en finländsk intresserad allmänhet som med största sannolikhet inte är medveten om vilken intressant och viktig konstnär han var och fortfarande är.
Horia Bernea, Prapor (Banner), 1970. Oil on canvas, 103 × 103 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
Mer än tjugo år efter sin alltför tidiga död fortsätter Berneas konst att belysa betydelsefulla tendenser i dagens samhälle, i Rumänien och på andra håll i världen. Det finns en utbredd misstro mot den ännu mycket inflytelserika idén om universell utveckling baserad på ändlös ekonomisk tillväxt.
Under sin livstid var Bernea knuten både till modernismen (i dess sena manifestationer som redan under det relativt liberala rumänska sextiotalet närmade sig den postmoderna ironin) och till anti- eller mot-modernistiska strömningar (som medlem av konstnärsgruppen Prolog, grundad 1980 och förknippad med den ”nyortodoxa” fåran i rumänsk samtidskonst).
När människor idag ifrågasätter modernitet, modernisering och modernism beror det inte bara på klimatkrisen utan också av en politisk reaktion mot ideologin om ohejdbar modernisering. Det talas mycket om avkolonisering som process och dess begreppsmässiga motsvarighet (på engelska the decolonial, ungefär ”det avkoloniala”), också i förhållande till den i både Finland och Rumänien alltför välbekanta ryska imperialismen och det pågående kriget i Ukraina.
Horia Bernea, Prapor (Banner), 1986. Oil on canvas, 100 × 100 cm. Courtesy of the Horia Bernea Estate and Ivan Gallery, Bucharest. Photo: Ștefan Sava
När politiska tänkare och aktivister talar om ”avmodernisering” (och följaktligen också ”det avmoderna’) menar de inte att vi ska ta avstånd från eller försöka göra ogjort allt som åstadkommits sedan industrialiseringens början för 250 år sedan. Vad de menar är att vi måste hitta nya vägar framåt som inte beror av idéerna om fortsatt tillväxt och universell utveckling.
Det är här vi låter Bernea komma in i bilden. Långt innan sådana idéer fick sin begreppsmässiga formulering gav han påtaglig gestalt åt behovet av avmodernisering, en process som beaktar både det rationella och det andliga, både det traditionella och det nya och okända. Det är därför vi kallar vår utställning Horia Bernea: Painter of the Demodern – med en blinkning till Charles Baudelaires berömda essä om illustratören Constantin Guys, Le peintre de la vie moderne (Det moderna livets målare), som utgavs för precis 160 år sedan.
Projektet stöds av Rumänska kulturinstitutet i Stockholm och Rumäniens ambassad i Helsingfors.
