We invite you to discover one of the leading contemporary artists from sub-Saharan Africa.
From the beginning five years ago, we have sought to offer the interested public ‘an image of the world as we would want it to be’. This vision of internationalism is central to our programme, and we are especially proud to present the exhibition ‘Seer’ by Jean Katambayi Mukendi (born in Lubumbashi in 1974, lives in Lubumbashi).
Installation view of ‘Jean Katambayi Mukendi: Seer’. Photo: Jussi Tiainen
Today his country is called the Democratic Republic of the Congo. At the time of his birth it was called Zaïre and before 1960 it was the Belgian Congo. The country is blessed with both natural and human resources but has a brutal history of colonial exploitation and post-colonial civil wars, which have mostly plagued its mineral-rich eastern parts. Lubumbashi is its third-largest city and the capital of the Katanga region, famous for its copper mines. The city is an economic and cultural powerhouse. It is also a presence on the international contemporary art circuit, not least because of its biennale founded in 2008.
In recent years Katambayi Mukendi’s work has attracted attention in western Europe and the US, but this is the first solo presentation of his work in the Nordic region. His drawings and sculptures challenge conventions of how artists should address personal and societal concerns. They gesture at the objectivity of engineering, with visible marks of the ruler and pair of compasses that guided their design. They are, at the same time, visualisations of mathematical thought (coordinate systems, Fibonacci numbers) and unmediated manifestations of an inquisitive, shape-shifting mind.
Installation view of ‘Jean Katambayi Mukendi: Seer’ with, on the right, the work River (2016), ballpoint pen, pencil, felt-tip pen, marker, paper, marker, plaster, foam, 202 × 55 cm. Courtesy +23243493810761811553964, Antwerp. Photo: Jussi Tiainen
Katambayi Mukendi is constantly on the outlook for the likenesses, differences, characteristic details and other visual cues that help us understand lived reality and organise it into meaningful images. In various series of drawings in ink or ballpoint pen (over constructive underpinnings in pencil) he offers ever new variations on the theme of the Afrolamp. This ‘African’ lamp gives off no light but instead becomes a tool for visual enlightenment on a wide range of topics, from deforestation to vaccination. The exhibition contains 18 Afrolamp drawings from 2017–2022.
Jean Katambayi Mukendi, Afrolampe (Lubumbashi Series), 2017, ink on paper, 100 × 70 cm. Courtesy Waldburger Wouters, Brussels, and Ramiken, New York
Trained as an electrician, Katambayi Mukendi uses the power grid as a metaphor for human society, its ambitions and shortcomings. System overloads and outages, energy theft and accidental electrocutions are emblematic of the shambolic public services that people in the Congo (and elsewhere in the ‘global south’) have to contend with – and indeed of the fundamental disrespect with which they are treated by those who set the rules for them, in their own countries and globally.
No one has done the political and administrative work necessary to provide a reliable supply of energy to those living at the ‘heart of darkness’ where the minerals needed for manufacturing the contemporary instruments of ‘seeing’ – LED lamps, smartphones, laptops – are mined at horrific cost to workers and to the environment. Katambayi Mukendi speaks of all this, but he is a seer rather than an observer, a visionary rather than an activist. His reasoning and imagination are transformative rather than dystopian. His work is both deconstructive and mind-opening. In this sense he is a true Afro-futurist.
Installation view of ‘Jean Katambayi Mukendi: Seer’ with the sculptures Yllux (in the foreground) and Voyant (right). Photo: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Voyant (2015), cardboard, paper, electrical wires, plastic, motors, 360 × 120 × 90 cm. Courtesy Waldburger Wouters, Brussels, and Ramiken, New York. Photo: Jussi Tiainen
The exhibition borrows its title from one of the five featured sculptures, for which Katambayi Mukendi has used inexpensive materials like cardboard, paper, plastic, masking tape, electric wiring, lamps and various found objects. Voyant (2015) is a robotically anthropomorphic (or anthropomorphically robotic) visual essay on seeing and being seen. It speaks literally of exposure to surveillance and metaphorically of escape into the unseen, the occult.
Jean Katambayi Mukendi, Lester (2011), cardboard, electric wiring, LED lamps, 30 × 50 × 30 cm. Courtesy Waldburger Wouters, Brussels, and Ramiken, New York. Photo: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Yllux (2012), cardboard, electrical wires, batteries, 100 × 120 ×90 cm. Courtesy Waldburger Wouters, Brussels, and Ramiken, New York. Photo: Jussi Tiainen
The sculptures Lester (2011) and Yllux (2012) are more down-to-earth but also more visually exuberant. The former can be described as a virtual electrical switchboard, allowing the inhabitants of a building to collectively manage their use of energy, while the latter alludes both to a car engine and to the illusory hope for the generation of perpetual and free energy in the future. The title is in fact a conflation of ‘illusion’ and ‘Hilux’, the name of a Toyota pickup truck commonly used in sub-Saharan Africa.
Jean Katambayi Mukendi, Manda (2016), cardboard, paper, marker, copper, plastic, prints, 150 × 100 × 95 cm. Courtesy Waldburger Wouters, Brussels, and Ramiken, New York. Photo: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Onderhandling (2016), cardboard, tape, plexiglass, metal, electrical wiring and engine, 160 × 100 × 80 cm. Private collection, Brussels. Photo: Jussi Tiainen
Manda (2016) is again anthropomorphic, a self-portrait of sorts named after Katambayi Mukendi’s parents’ village. Its inhabitants have sometimes chosen to interpret the ‘Made in Japan’ labels on various consumer goods as a sign that their village was widely known also overseas. Onderhandling (2019) is a multi-coloured meditation, in Katambayi Mukendi’s usual makeshift materials, on the word that means ‘negotiation’ in Dutch.
Two works executed in mixed media on on paper are also included in the exhibition, River and Survivor (both 2016).
‘Jean Katambayi Mukendi: Seer’ is organised by Kohta in collaboration with the galleries Walburger Wouters in Brussels, Ramiken in New York and +23243493810761811553964 in Antwerp.
Taidehalli Kohta kutsuu löytöretkelle tutustumaan Saharan eteläpuolisen Afrikan tärkeän nykytaiteilijan teoksiin.
Heti alusta alkaen – siitä on nyt viisi vuotta – olemme halunneet esittää yleisölle sellaisen näkymän maailmaan jollaiseksi me sen miellämme. Pyrkimys kansainvälisyyteen on keskeinen tavoitteemme ja avaamme ilolla Jean Katambayi Mukendin näyttelyn Seer (Näkijä). Mukendi syntyi 1974 Lubumbashissa ja elää edelleen siellä.
Jean Katambayi Mukendi: Seer, näyttelynäkymä. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Hänen kotimaansa on nykyisin nimeltään Kongon demokraattinen tasavalta. Katambayi Mukendin syntymän aikoihin maan nimi oli Zaire ja ennen vuotta 1960 Belgian Kongo. Maassa on runsaasti luonnonrikkauksia ja kekseliäisyyttä, vaikka siirtomaa-ajan raaka riisto ja sen jälkeiset sisällissodat verottivatkin maan itäisen osan mineraalivaroja. Lubumbashi on maan kolmanneksi suurin kaupunki ja kuparikaivoksistaan kuuluisan Katangan maakunnan pääkaupunki. Lubumbashi on talouden ja kulttuurin keskittymä. Se tunnetaan myös kansainvälisen nykytaiteen piireissä varsinkin vuonna 2008 perustetun biennaalinsa ansiosta.
Viime vuosina Katambayi Mukendin työt ovat herättäneet huomiota läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta tämä on hänen ensimmäinen yksityisnäyttely Pohjolassa. Hänen piirroksensa ja veistoksensa haastavat perinteiset tavat joilla käsitellään henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia huolenaiheita. Ne tuovat esille viivottimen ja harpin ohjaamin tarkoin vedoin teknologian sisimmän olemuksen. Niissä näkee yhtäältä matemaattisen mallin (koordinaattisysteemit ja Fibonaccin sarjan) ja toisaalta uteliaan liikkeessä olevan mielen villit käänteet.
Jean Katambayi Mukendi: Seer, näyttelynäkymä. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Katambayi Mukendi etsii aina katseellaan yhtäläisyyksiä, erilaisuutta, tyypillisiä yksityiskohtia ja muita visuaalisia vihjeitä, jotka auttavat ymmärtämään olemisen realiteetteja ja järjestämään ne merkityksellisiksi kuviksi. Monessa lyijykynähahmotelman päälle musteella tai kuulakärkikynällä tehdyssä piirrossarjan työssä Katambayi Mukendi luo uusiutuvia variaatioita ”Afrolampun” teemasta. Afrikkalainen lamppu ei luo tilaan valoa vaan valaisee visuaalisin keinoin laajaa aiheiden kirjoa metsien tuhoamisesta rokottamiseen. Näyttelyssä on 18 Afrolampe-piirrosta vuosilta 2017–2022.
Jean Katambayi Mukendi, Afrolampe (Lubumbashi Series), 2017, tussi paperille, 100 × 70 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, ja Ramiken, New York
Hän on koulutukseltaan sähköasentaja ja käyttää sähköverkkoa kuvaamaan koko yhteiskuntaa, sen tavoitteita ja puutteita. Järjestelmän ylikuormitus, katkokset, energiavarkaudet ja satunnaiset sähköiskut leimaavat kaoottisia julkisia palveluja joihin kongolaisten (ja muunkin eteläisen maailman) on pakko tyytyä ja ne kertovat halveksunnasta jolla paikallisiin ihmisiin suhtautuvat päätöksentekijät niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa.
Tekemättä on jäänyt kaikki se poliittinen ja hallinnollinen työ, joka takaa luotettavat energiavarat niille jotka elävät ”pimeyden ytimessä”, josta saadaan louhimalla mineraalit nykyaikaisiin ”näkövälineisiin” – ledilamppuihin, älypuhelimiin ja kannettaviin – mistä kaikesta maksavat kalliilla niin työläiset kuin ympäristö. Katambayi Mukendi puhuu tästä aiheesta, mutta hän on pikemminkin näkijä kuin tarkkailija, utopisti kuin aktivisti. Hänen perustelunsa ja mielikuvituksensa pyrkivät kohti muutosta, eivät maalaamaan kauhukuvia. Hänen teoksensa pyrkivät avaamaan merkityksiä ja katsojan mielen. Juuri se tekee hänestä aidon afrofuturistin.
Jean Katambayi Mukendi: Seer, näyttelynäkymä. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Voyant (2015), kartonki, paperi, sähköjohdot, muovi, moottorit, 360 × 120 × 90 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, ja Ramiken, New York. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Näyttelyn nimi juontaa juurensa yhteen viidestä näyttelyn veistoksesta, johon Katambayi Mukendi on käyttänyt halpoja raaka-aineita kuten kartonkia, paperia, muovia, maalarinteippiä, sähköjohtoa, lamppuja ja kaikenlaista löytämäänsä. Voyant (2015) on robotinkaltainen ihmisolio (tai ihmismäinen robotti) joka paneutuu näkemiseen ja nähdyksi tulemiseen. Se tekee näkyväksi mitä on tarkkailuun alistuminen ja vie samalla yliluonnollisten voimien piiriin.
Jean Katambayi Mukendi, Lester (2011), kartonki, sähköjohdot, LED-valot, 30 × 50 × 30 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, ja Ramiken, New York. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Yllux (2012), kartonki, sähköjohdot, paristot, 100 × 120 ×90 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, ja Ramiken, New York. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Veistokset Lester (2011) ja Yllux (2012) ovat maanläheisiä ja samalla visuaalisesti reheviä. Lesteriä voi luonnehtia virtuaaliseksi sähkötauluksi, jonka avulla talon asukkaat yhdessä hallitsevat energiankäyttöään, kun taas Yllux viittaa niin auton moottoriin kuin harhaiseen toiveeseen tuottaa tulevaisuudessa loputtomasti ilmaista energiaa. Nimi on itse asiassa yhdistelmä illuusiosta ja Hiluxista, Toyotan avolava-pakusta jota käytetään paljon Keskiafrikassa.
Jean Katambayi Mukendi, Manda (2016), kartonki, paperi, tussi, kupari, muovi, tuloste, 150 × 100 × 95 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, ja Ramiken, New York. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Onderhandling (2016), kartonki, teippi, pleksilasi, metalli, sähköjohdot, moottori, 160 × 100 × 80 cm. Yksityiskokoelma, Bryssel. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Manda (2016) puolestaan on ihmisenkaltainen omakuva joka on saanut nimensä Katambayi Mukendin vanhempien kotikylästä. Sen asukkaat ovat aikoinaan saaneet päähänsä tulkita kulutustavaroiden tekstin Made in Japan merkiksi siitä että heidän kylänsä on kuuluisa myös muualla maailmassa. Onderhandling (2016), hollanniksi neuvottelu, on Katambayi Mukendin ylijäämämateriaaleista syntynyt värikäs tutkielma aiheestaan.
Kaksi töistä, River ja Survivor (molemmat 2016), on toteutettu sekatekniikalla paperille.
Näyttelyn järjestävät yhteistyössa Kohta Taidehalli, brysseliläinen Waldburger Wouters, newyorkilainen Ramiken ja antverpenilainen +23243493810761811553964.
Vi har glädjen att kunna introducera en av Afrikas ledande samtida konstnärer.
Vår idé har från första början varit att ge den intresserade allmänheten ”en bild av världen som vi önskar att den vore”. Denna idealistiska internationalism ligger till grund för hela vårt program, och vi är därför särskilt stolta över att kunna visa utställningen Seer av Jean Katambayi Mukendi (född 1974 i Lubumbashi, bor i Lubumbashi).
Installationsvy av Jean Katambayi Mukendi. Seer. Foto: Jussi Tiainen
Hans hemland kallas idag Demokratiska republiken Kongo, men när han föddes var namnet Zaïre och före 1960 Belgiska Kongo. Landet har rika naturresurser och en ung och dynamisk befolkning men också en brutal historia präglad av kolonial utsugning och postkoloniala inbördeskrig, som oftast har drabbat gruvområdena i dess östra delar. Lubumbashi är den tredje största staden och huvudstad i provinsen Katanga, känd för sina rika kopparfyndigheter. Staden är betydelsefull både ekonomiskt och kulturellt, inte minst på grund av konstbiennalen som grundades 2008.
Under senare år har Katambayi Mukendis konst fått uppmärksamhet i Västeuropa och USA, men detta är hans första separatutställning i Norden. Hans teckningar och skulpturer utmanar gällande uppfattningar om hur konstnärer bör förhålla sig till det personliga och det samhälleliga. Med sina synliga spår efter linjal och passare tycks verken eftersträva ingenjörskonstens objektivitet. De är på samma gång iscensättningar av matematiskt tänkande (koordinatsystem, Fibonacci-tal) och direkta uttryck för Katambayi Mukendis nyfikna och rörliga sinnelag.
Installationsvy av Jean Katambayi Mukendi. Seer med, till höger, verket River (2016), kulspetspenna, blyerts, filtpenna, papper, gips, skumplast, 202 × 55 cm. +23243493810761811553964, Antwerpen. Foto: Jussi Tiainen
Han är ständigt på jakt efter de likheter, skillnader, iögonenfallande detaljer och andra visuella ledtrådar som kan hjälpa oss förstå verkligheten och ordna den som meningsfulla bilder. I ett antal sviter av tusch- eller kulspetsteckningar (över konstruktionslinjer ritade med blyerts) varierar han temat Afrolampe. Den ”afrikanska” lampan ger inte ifrån sig något ljus utan erbjuder istället planschartad upplysning i olika ämnen, från skogsskövling till vaccinering. I utställningen visas 18 sådana Afrolampe-teckningar från 2017–2020.
Jean Katambayi Mukendi, Afrolampe (Lubumbashi Series), 2017, tusch på papper, 100 × 70 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, och Ramiken, New York
Katambayi Mukendi är utbildad elektriker och använder elnätet som metafor för hela samhället, dess strävanden och tillkortakommanden. Överbelastning och strömavbrott, energistölder och elchocker med dödlig utgång är typiska följder av de undermåliga tjänster som människorna i Kongo (och på många andra håll i ”det globala syd”) tvingas hålla till godo med. Ytterst handlar det om grundläggande brist på respekt hos dem som bestämmer över regelverket, i det egna landet eller globalt.
Ingen har gjort det nödvändiga politiska och organisatoriska arbetet för att försörja dem som lever i ”mörkrets hjärta” med säker och tillförlitlig energi. Ändå är det just dessa människor som, med ohyggliga konsekvenser för sig själva och för miljön, utvinner metallerna som krävs för tillverkningen av våra samtida redskap för ”seende”: led-lampor, mobiltelefoner, bärbara datorer. Katambayi Mukendi är väl medveten om allt detta, men han är visionär snarare än aktivist. Hans tänkande och fantasi är transformativa snarare än dystopiska. Hans konst andas både dekonstruktion och nytänkande. På så sätt är han en verklig afro-futurist.
Installationsvy av Jean Katambayi Mukendi. Seer med skulpturerna Yllyx (2012) i förgrunden och Voyant (2015) till höger. Foto: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Voyant (2015), kartong, papper, elektriska sladdar, plast, motorer, 360 × 120 × 90 cm. Waldburger Wouters, Bryssels, och Ramiken, New York. Photo: Jussi Tiainen
Utställningen lånar sin titel från en av de fem skulpturer som också visas. Katambayi Mukendi har använt enkla och billiga material som kartong, papper, plast, maskeringstejp, elektriska ledningar, lampor och olika upphittade föremål. Voyant (2015) är en robotliknande, och samtidigt människoliknande, visuell tankeställare om att se och att bli sedd. Den handlar bokstavligen om att bli utsatt för övervakning och bildligt om att söka sin tillflykt i det ockulta, det som hellre förblir osynligt.
Jean Katambayi Mukendi, Lester (2011), kartong, elektriska sladdar, LED-lampor, 30 × 50 × 30 cm. Waldburger Wouters, Bryssels, och Ramiken, New York. Foto: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Yllux (2012), kartong, elektriska sladdar, batterier, 100 × 120 ×90 cm. Waldburger Wouters, Bryssel, and Ramiken, New York. Foto: Jussi Tiainen
Skulpturerna Lester (2011) och Yllux (2012) är mer verklighetsnära men också mer bildmässiga. Den förra kan beskrivas som en virtuell elcentral som låter invånarna i ett hus reglera sin gemensamma energikonsumtion, medan den senare anspelar både på en bilmotor och på den illusoriska förhoppningen om att i framtiden kunna alstra gratis, ständigt förnybar energi. Titeln är i själva verket en sammansmältning av ”illusion” och ”Hilux”, namnet på en pickup från Toyota som är vanligt förekommande i Centralafrika.
Jean Katambayi Mukendi, Manda (2016), kartong, papper, spritpenna, koppar, plast, tryck, 150 × 100 × 95 cm. Waldburger Wouters, Brussels, och Ramiken, New York. Foto: Jussi Tiainen
Jean Katambayi Mukendi, Onderhandling (2016), kartong, tejp, plexiglas, metall, elektriska sladdar och motorer, 160 × 100 × 80 cm. Privatsamling, Bryssel. Foto: Jussi Tiainen
Manda (2016) är återigen människoliknande, ett slags självporträtt uppkallat efter Katambayi Mukendis föräldrars hemby. Dess invånare väljer ibland att uppfatta etiketten ”Made in Japan” på olika konsumtionsvaror som ett tecken på att deras by är internationellt välkänd. Onderhandling (2019) är en färgsprakande meditation, i Katambayi Mukendis sedvanliga förgängliga material, kring nederländskans ord för ”förhandling”.
Två verk utförda i blandteknik på papper ingår också i utställningen, River och Survivor (båda 2016).
Jean Katambayi Mukendi. Seer har anordnats av Kohta i samarbete med gallerierna Waldburger Wouters i Bryssel, Ramiken i New York och +23243493810761811553964 i Antwerpen.
