Kunsthalle Kohta is continuously experimenting with the exhibition as cultural and social form, and with the physical form of our exhibitions. We have organised many solo shows and some group shows. We have also shown two artists at the same time, as simultaneous solo presentations in separate rooms (Juha Pekka Matias Laakkonen and Donna Kukama in 2017, Astrid Svangren and Jaan Toomik in 2018, Trevor Yeung and Artor Jesus Inkerö in 2019) or as separate exhibitions sharing the overall space (Michel Auder and Outi Martikainen this winter).
This time the setup is different. The two Finnish artists Magdalena Åberg (1972) and Anna Tahkola (1983) have decided for a joint exhibition that allows them not only to display their works together, in a layered spatial arrangement, but also to juxtapose shared ideas and convictions and, inversely, to stress what makes their practices divergent and distinct.
‘Magdalena Åberg & Anna Tahkola: among, within’, 2021. Installation view: Jussi Tiainen
The exhibition title ‘among, within’ evokes the commitment to figuration that is fundamental to both Åberg and Tahkola. They work mostly with representations of the human body, whether as visible societal presence (bodies among bodies) or as revealed inner reality (bodies within bodies). They both subscribe to the ethos of critical subjectivity, manifesting itself as visual and textual self-expression and allowing, above all, for nuanced personal reflection on contemporary life. They are nonetheless highly aware of gendered perception and the importance of countering explicit and implicit bias towards female concerns and narratives in art.
Magdalena Åberg shows previously unexhibited work belonging to several recent series or cycles. Her prime medium is oil on wood, but her contribution to ‘among, within’ also includes glazed ceramic pieces (the series Vessels, 2019–20) which, like the paintings, become variations on how the shapes and functions of human organs have been visualised in different ages and cultures. For some years, she has been rearticulating the visual history of Western medicine as painterly meditations on the organic, health and disease.
Magdalena Åberg, Memory Disease 2, 2021. Oil on canvas on circular stretcher, 40 cm across. Photo: Jussi Tiainen
The earliest series of paintings in this exhibition date from 2018–19 and depict different aspects of human bodily interiority as seen through the eyes of illustrators from previous centuries, mostly from nineteenth-century medical manuals. They show non-descript slabs of organs ‘afflicted’ by colour (Matter), tissue viewed through early microscopes (Magnificence) or darkened stomachs or bladders, whole or dissected (Entrails). Other series incorporate more recent evidence of medical knowledge, such as scans of brains gradually hollowed out by Alzheimer’s disease (Memory Disease).
Magdalena Åberg, Magnificence 1, 2018. Oil on recycled cabinet door. &0.5 x 50.7 cm. Photo: Jussi Tiainen
Åberg’s practice privileges visual temperature and texture over informational content and context. Indeed she strives to bring out the poetic within the scientific, the irrational within the rational. Her most recent paintings, presented under the collective title Within (2020–21), probe a more abstract direction for this overarching theme by loosely referencing plates by master woodcutter Aoki Shukuya for the medical treatise Kaishi Hen (The Analysis of Cadavers) published in Kyoto in 1772.
Magdalena Åberg, Within (Oculus 3), 2021. Oil on poplar plywood, 180 x 150 cm. Photo: Jussi Tiainen
Magdalena Åberg , Within (Lambda), 2021. Oil on birch plywood, 66 × 47 cm. Photo: Jussi Tiainen
Åberg’s painterly idiom, unmistakeably Occidental in its effortless grasp of chiaroscuro and volumetric modelling, is challenged by these Edo period prints, which in turn relied on European anatomic knowledge at the time. She readapts the flatter Japanese style of rendering to her own method and style of vision, in a continuation of the cross-cultural tug of war that has divided and united humankind at least since the early Ming dynasty.
Anna Tahkola, whose dominant mode of articulation is pencil on large-format paper, has also executed There’s Something in the Air (2021), an on-site wall painting based on flowing distortions of organic form (and on the colours of the sand in Kohta’s concrete floors). This piece relates to her ongoing concern for the fluidity of shape and thought, in part inspired by Italian philosopher Emanuele Coccia and his insistence that ‘life has never left the fluid state’.
Anna Tahkola, Heaven, Heaven, Heaven, 2013. Graphite on paper, 150 x 130 cm. Photo: Noora Isoeskeli
‘Magdalena Åberg & Anna Tahkola: among, within’, 2021. Installation view: Jussi Tiainen
In her drawings from the last decade as well as in her most recent body of work, the two categories of work represented in ‘among, within’, Tahkola shows us different ways to interpret such fluidity. At times she conveys the sensuous physicality of a water surface, as in Heaven, Heaven, Heaven (2013) with its floating male nude. More often she focuses her own attention, and ours, on the reflections of nude female bathers in the water mirror offered by a pond or lake, in which ‘distortions’ are treated as the real thing without usurping the reality-effect created by graphite representation of bodies.
Anna Tahkola, Endeavour, 2021. Graphite on paper, 240 × 150 cm. Photo: Noora Isoeskeli
‘Magdalena Åberg & Anna Tahkola: among, within’, 2021. Installation view: Jussi Tiainen.
Recent examples include the pointedly corporeal women featured in My Brilliant Friends (2020), Endeavour (2021) and the narrow recto-verso composition Continuum (2021). The latter also sets up dialogues between maturity and infancy, waking and dreaming, bodies and faces, stones and plants.
Yet water isn’t Tahkola’s only fluid subject-matter. A theme that permeates her oeuvre is the porousness of any drawn boundary between the human figure and the natural world. It drives the ambiguity of the humanoid mask-like shapes in Transsubjectivity (2014) and of the vegetal variations in Polymorpha (2021).
Anna Tahkola, Polymorpha, 2021. Graphite on paper, 131 x 89 cm. Photo: Noora Isoeskeli
A more conceptual kind of fluidity surfaces in the triptych One and Three Stones (2020). Zooming in on the presence and meaning of granite, Tahkola combines the coordinated use of image, object and text (a strategy informed by Joseph Kosuth) with a focus on long-term sustainability nourished by both scientific and subjective approaches to nature.
The exhibition is organised by Kohta. The Council responsible for Kohta’s programming consists of artists Magdalena Åberg, Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roos and Hans Rosenström, curator (and director of Kohta) Anders Kreuger and filmmaker and lecturer Richard Misek.
Kohta was launched with support from the EMO Foundation, which funds the arts in Finland, and is currently supported by the Arts Promotion Centre Finland, the City of Helsinki, the Finnish Cultural Foundation, the Swedish Cultural Foundation in Finland, Konstsamfundet, Stiftelsen Tre Smeder and M.A. Castrén Society. Kohta is also sponsored by Helsingin Kahvipaahtimo (Helsinki Coffee Roastery).
Press Inquiries:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
Magdalena Åbergin ja Anna Tahkolan yhteisnäyttely avautuu keskiviikkona maaliskuuta klo 16–20 taiteilijoiden läsnä ollessa. Lämpimästi tervetuloa!
Varmistaaksemme kutsuvieraiden turvallisuuden rajoitamme tarvittaessa kävijöiden määrää näyttelytilassa. Edellytämme kasvomaskin käyttöä vierailun aikana. Jos tunnet olosi sairaaksi, siirräthän käyntisi toiseen kertaan. Tilaisuudessa ei ole tarjoilua.
Kohta Taidehalli pyrkii jatkuvasti haastamaan taidenäyttelyn kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä ja leikittelee näyttelyidensä fyysisellä muodolla. Olemme järjestäneet monia yksityis- ja joitakin ryhmänäyttelyitä. Lisäksi meillä on ollut yhtä aikaa esillä kahden taiteilijan töitä joko samanaikaisina yksityisnäyttelyinä eri huoneissa (Juha Pekka Matias Laakkonen ja Donna Kukama vuonna 2017, Astrid Svangren ja Jaan Toomik vuonna 2018 sekä Trevor Yeung ja Artor Jesus Inkerö vuonna 2019) tai erillisinä näyttelyinä, jotka jakavat saman tilan (Michel Auder ja Outi Martikainen tänä talvena).
Tällä kertaa lähtötilanne on erilainen. Kaksi suomalaista taiteilijaa, Magdalena Åberg (1972) ja Anna Tahkola (1983), pitävät yhteisnäyttelyn, jossa he eivät ainoastaan esittele töitään yhdessä – kerroksellisessa tilallisessa ulottuvuudessa – vaan myös asettavat rinnakkain yhteisiä ajatuksiaan ja näkemyksiään sekä toisaalta korostavat sitä, kuinka heidän teoksensa poikkeavat toisistaan.
Näyttelyn nimi ”among, within” viittaa muodolle omistautumiseen, joka on keskeistä sekä Åbergille että Tahkolalle. He käsittelevät teoksissaan pääasiassa ihmiskehon representaatioita, joko näkyvänä sosiaalisena läsnäolona (kehot kehojen joukossa, among) tai esiin tulevina sisäisinä todellisuuksina (kehot kehojen sisällä, within). Molemmat edustavat kriittisen subjektiivisuuden eetosta, joka manifestoituu visuaalisena ja tekstuaalisena itseilmaisuna ja ennen kaikkea mahdollistaa nykyelämän vivahteikkaan omakohtaisen reflektion. He ovat kuitenkin erittäin tietoisia sukupuolittuneesta tavasta hahmottaa maailmaa ja siitä, että on tärkeää reagoida naisiin ja naisnarratiiveihin taiteessa kohdistuviin suoriin ja epäsuoriin ennakkokäsityksiin.
Magdalena Åbergilta on näyttelyssä useisiin viimeaikaisiin sarjoihin kuuluvia teoksia, jotka eivät ole aiemmin olleet esillä. Åbergin pääasiallinen tekniikka on öljy puulle, mutta häneltä on näytteillä myös lasitettuja keramiikkateoksia (Vessels-sarja, 2019–20), jotka maalausten tapaan ovat muunnelmia siitä, kuinka ihmisten elinten muotoja ja funktioita on visualisoitu eri aikoina ja eri kulttuureissa. Åberg on joidenkin vuosien ajan käsitellyt maalauksissaan länsimaisen lääketieteen visuaalista historiaa elimellisyyden, terveyden ja sairauden teemojen kautta.
Näyttelyn varhaisin maalaussarja on vuosilta 2018–19, ja se kuvaa ihmisen kehollista sisätilaa nähtynä edeltävien vuosisatojen –pääosin 1800-luvun – lääketieteellisten käsikirjojen kuvittajien silmin. Teoksissa on muun muassa epämääräisen näköisiä elinten osia, joita on ”häiritty” värein (Matter), solukkoa varhaisten mikroskooppien läpi tarkasteltuna (Magnificence) ja tummuneita, ehjiä tai leikeltyjä vatsalaukkuja ja rakkoja (Entrails).
Muut teossarjat esittelevät viimeaikaisempaa lääketiedettä ja sisältävät muun muassa kuvia aivoista, joita Alzheimerin tauti pikkuhiljaa kovertaa (Memory Disease).
Åberg suosii teoksissaan visuaalista lämpöä ja tekstuuria informaatiosisällön ja kontekstin sijaan. Hän pyrkii tuomaan esiin runollisen tieteellisessä ja irrationaalisuuden rationaalisuudessa. Åbergin viimeisimmät teokset, joilla on kollektiivinen nimi Within (2020–21), tutkivat tätä yhdistävää teemaa abstraktimmalla tasolla viittaamalla löyhästi teoksiin, jotka puupiirrosten mestari Aoki Shukuya teki Kiotossa vuonna 1772 julkaistuun Kaishi Hen -anatomiaoppaaseen.
Åbergin maalauksellinen muotokieli, joka vaivattomassa chiaroscuron ja tilan tajussaan on ilmiselvästi länsimainen, suhteutuu näihin Edo-kauden vedoksiin, jotka puolestaan nojautuivat aikanaan eurooppalaiseen anatomiseen tietoon. Åberg mukauttaa kaksiulotteisen japanilaisen esitystavan osaksi omaa metodiaan ja visiotaan ja jatkaa näin kuvaannollista kulttuurienvälistä köydenvetoa, joka on jakanut ja yhdistänyt ihmiskuntaa ainakin varhaisesta Ming-dynastiasta lähtien.
Anna Tahkolan teokset ovat pääasiassa suuria lyijykynäpiirroksia, mutta hän on toteuttanut näyttelytilaan myös seinämaalauksen There’s Something in the Air (2021), joka perustuu muotojen soljuvuuteen ja saa väripalettinsa Kohtan betonilattian seassa olevien kivensirujen väreistä. Teos on osa Tahkolan jatkuvaa muodon ja ajattelun muuttuvuuden pohdiskelua, joka on osittain saanut inspiraationsa italialaisen filosofin Emanuele Coccian väittämästä, jonka mukaan ”elämä ei koskaan jättänyt fluidista tilaansa”.
Näyttelyssä on esillä Tahkolan piirroksia viime vuosikymmeneltä sekä hänen viimeaikaisempia teoksiaan, joista niin vanhemmat kuin uudemmatkin teokset ovat erilaisia tulkintoja tuosta muuttuvuudesta. Hän käsittelee esimerkiksi vedenpinnan aistillista fyysisyyttä, kuten teoksessa Heaven, Heaven, Heaven (2013), jossa on kelluva alaston miesvartalo. Useimmiten Tahkola keskittää huomionsa, ja katsojan huomion, lammen tai järven vedenpinnasta heijastuviin alastomiin naisuimareihin; teokset kohtelevat ”vääristymiä” tosina ilman tarvetta syrjäyttää kehojen grafiittirepresentaatioiden luomaa todellisuusefektiä.
Viimeaikaisia esimerkkejä ovat selkeästi kehollisina läsnäolevat naisvartalot teoksissa My Brilliant Friends (2020) ja Endeavour (2021) sekä kapealinjainen sekä etu- että takapuolelle piirretty asetelma Continuum (2021). Viimeksi mainittu käsittelee myös aikuisen naisen ja sylilapsen, heräämisen ja uneksimisen, vartaloiden ja kasvojen sekä kivien ja kasvillisuuden välistä vuoropuhelua.
Vesi ei kuitenkaan ole ainoa nestemäinen ja muuttuva elementti Tahkolan teoksissa. Minkä tahansa ihmiskehon ja luonnollisen maailman välille vedetyn rajan läpäisevyys on teema, joka ulottuu läpi koko hänen tuotantonsa. Se korostaa monitulkintaisuutta ihmisenkaltaisia maskimaisia hahmoja kuvaavassa teoksessa Transsubjectivity (2014) ja kasvimuunnelmia esittävässä teoksessa Polymorpha (2021).
Käsitteellisempi muuttuvuus on läsnä triptyykissä One and Three Stones (2020). Keskittymällä graniitin olemukseen ja merkitykseen Tahkola yhdistää kuvan, objektin ja tekstin järjestelmällisen käytön (strategia, jota myös Joseph Kosuth käyttää) jatkuvuuteen, jota ruokkivat sekä tieteellinen että subjektiivinen lähestymistapa luontoon.
Näyttelyn järjestää Kohta Taidehalli. Näyttelyohjelmasta vastaa neuvottelukunta, jonka jäsenet ovat taiteilijat Magdalena Åberg, Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roos ja Hans Rosenström, kuraattori (ja Kohtan toiminnanjohtaja) Anders Kreuger sekä elokuvantekijä ja luennoitsija Richard Misek.
Kohta on perustettu EMO Säätiön tuella. Säätiön tarkoituksena on tukea taidetta Suomessa, ja sitä tukevat Taiteen edistämiskeskus, Helsingin kaupunki, Svenska kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto, Konstsamfundet, M.A. Castrénin seura ja Stiftelsen Tre Smeder -säätiö. Yhteistyössä: Helsingin Kahvipaahtimo.
Lehdistötiedustelut:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
Magdalena Åbergs och Anna Tahkolas gemensamma utställning öppnar onsdagen den 24 mars kl. 16–20 i konstnärernas närvaro. Varmt välkomna!
I enlighet med säkerhetsföreskrifterna kontrollerar vi hur många besökare som befinner sig i våra utrymmen. Vi uppmanar alla besökare att bära munskydd.Om du känner dig sjuk, vänligen besök oss vid ett an nat tillfälle. Vi kan dessvärre inte servera förfriskningar.
Konsthallen Kohta experimenterar kontinuerligt med utställningen som kulturell och social form, men också med våra egna utställningars fysiska form. Vi har organiserat ett antal separatutställningar och ett par grupputställningar. Vi har också låtit två konstnärer dela utställningsperiod, antingen som samtidiga presentationer i separata rum (Juha Pekka Matias Laakkonen och Donna Kukama 2017, Astrid Svangren och Jaan Toomik 2018, Trevor Yeung och Artor Jesus Inkerö 2019) eller som separata presentationer i samma rum (Michel Auder och Outi Martikainen denna vinter).
Vår nästa utställning är annorlunda upplagd. De två finländska konstnärerna Magdalena Åberg (1972) och Anna Tahkola (1983) bestämde sig att göra en utställning tillsammans, alltså inte bara att visa verk i ett gemensamt rumsligt arrangemang med flera lager utan också att ställa sina idéer och övertygelser mot varandra för att understryka både det som förenar deras konstnärskap och det som tydligt skiljer dem åt.
Utställningens titel, som kan översättas till ”ibland, inom”, för tanken till det figurativa, ett grundläggande intresse för både Åberg och Tahkola. De arbetar i huvudsak med återgivningar av människokroppen, antingen som synlig samhällelig närvaro (kroppar ibland kroppar) eller som uppenbarad inre verklighet (kroppar inom kroppar). Kritisk subjektivitet är ett nyckelbegrepp för dem båda. Det kommer till uttryck som självförverkligande i text och bild, och inte minst som nyanserade personliga reflektioner inför samtiden. Dessutom är båda konstnärerna mycket medvetna om det genusspecifika seendet och om vikten att motverka medvetet och omedvetet undertryckande av kvinnliga synsätt och berättelser i konsten.
Magdalena Åberg visar verk som inte tidigare ställts ut och hör till flera olika sviter eller cykler. Hennes huvudsakliga uttrycksmedel är olja på trä, men hennes bidrag till utställningen innefattar även arbeten i glaserad keramik (sviten Vessels, 2019–20) som, i likhet med målningarna, blir variationer av hur olika epoker och kulturer har avbildat de inre mänskliga organens former och funktioner. Under flera år har hon bearbetat den västerländska medicinens visuella historia i måleriska betraktelser om det organiska, om hälsa och sjukdom.
Den tidigaste sviterna i denna utställning målades 2018–19 och utgår från illustrationer av människans inre från tidigare århundraden, i första hand hämtade ur 1800-talets medicinska handböcker. De visar oformliga organklumpar ”drabbade” av färg (Matter), vävnad sedd genom tidiga mikroskop (Magnificence) eller mörknade magsäckar och blåsor, hela eller uppskurna (Entrails).
Andra sviter bygger på medicinsk kunskap från nyare tid, såsom datortomografier av hjärnor som gradvis urholkas av Alzheimers sjukdom (Memory Disease).
Åbergs låter bildens temperatur och faktur dominera över det informativa innehållet och sammanhanget. Det hon strävar efter är att locka fram det poetiska i det vetenskapliga, det irrationella i det rationella. Hennes nyaste målningar visas under samlingstiteln Within (2020–21) och gör detta övergripande tema mer abstrakt genom fria anspelningar på Aoki Shukuyas utsökta träsnitt för den medicinska avhandlingen Kaishi Hen (Att analysera lik), utgiven 1772 i Kyoto.
Åbergs måleriska uttryckssätt, omisskännligt västerländskt i dess självklara gestaltning av ljusdunkel och volymer, utmanas av dessa tryck från Edo-perioden, som i sin tur förmedlade dåtidens västerländska medicinska kunnande. Hon återanpassar det plattare japanska framställningssättet till sin egen bildmässighet och fortsätter på så sätt den kulturella dragkamp som söndrat och förenat mänskligheten åtminstone sedan Mingdynastins tidiga skede.
Anna Tahkola arbetar vanligen i blyerts eller grafit på stora pappersark men har här också utfört den platsspecifik väggmålningen There’s Something in the Air (2021), baserad på flödande förvrängningar av organiska former (och på färgerna hos sandkornen i Kohtas cementgolv). I detta verk vidareutvecklar hon sitt pågående arbete med formens och tankens fluiditet, delvis inspirerat av den italienske filosofen Emanuele Coccia som hävdar att ”livet aldrig har lämnat det fluida tillståndet bakom sig”.
I teckningssviter från förra årtiondet och det senaste året, de två slags verk av Tahkola som ingår i among, within, visar hon oss olika sätt att tolka denna fluiditet. Ibland förmedlar hon vattenytans fysiska påtaglighet, som i Heaven, Heaven, Heaven (2013) med dess flytande nakna mansfigur. Oftare låter sina och våra blickar stanna vid nakna badande kvinnor och deras återspeglingar i någon tjärn eller sjö, vars ”förvrängningar” framställs som riktiga utan att konkurrera ut den verklighetseffekt grafitbilderna av samma kroppar skapar.
Bland nyare exempel märks kvinnorna i My Brilliant Friends (2020) och Endeavour (2021) med sin uttalat kroppsliga närvaro, och den smala kompositionen Continuum (2021), tecknad på både fram- och baksidan. Den senare skapar också dialog mellan den mogna kvinnan och spädbarnet, vakande och drömtillstånd, kroppar och ansikten, stenar och växtlighet.
Men vatten är inte Tahkolas enda fluida ämne. Ett tema som genomsyrar hennes konstnärskap är hur genomsläpplig varje gränsdragning mellan människan och hennes naturliga omgivning är. Detta ligger bakom tvetydigheten hos de ansikts- och maskliknande formerna i Transsubjectivity (2014) och hos växtdelsvariationerna i Polymorpha (2021).
En fluiditet av mer konceptuellt slag framträder i triptyken One and Three Stones (2020). Tahkola tar sig an granit som meningsbärande närvaro och låter det koordinerade användandet av bild, föremål och text (en strategi lånad från Joseph Kosuth) samspela med en koncentration på långsiktig hållbarhet som tar sin näring ur både vetenskapliga och subjektiva inställningar till naturen.
Utställningen är anordnad av Kohta. Rådet som ansvarar för Kohtas program består av konstnärerna Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roos, Hans Rosenström och Magdalena Åberg, kuratorn (och verksamhetsledaren för Kohta) Anders Kreuger och filmskaparen och föreläsaren Richard Misek.
Kohta grundades med stöd från EMO-stiftelsen, vars syfte är att stödja konstarterna i Finland, och stöds för närvarande av Centret för konstfrämjande, Helsingfors Stad, Finska Kulturfonden, Svenska kulturfonden i Finland, Stiftelsen Konstsamfundet, Stiftelsen Tre Smeder och M. A. Castrén-samfundet. Kohta sponsras dessutom av Helsingfors kafferosteri.
Förfrågningar från pressen:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
