Kunsthalle Kohta inaugurates 2024 with two separate solo exhibitions that were conceived and planned independently but will hopefully not come across as strangers to each other. The exhibiting artists Miriam Bäckström (Sweden, 1967, lives in Stockholm) and Timo Tuhkanen (Finland, 1983, lives in Helsinki) share a similar attitude to the limitations imposed on their chosen techniques – tapestry and ceramics respectively – by the industrial looms and kilns they require. Both need their material and their production facilities to answer with the greatest possible precision and suppleness to the needs dictated by visions for circular woven images or flexible ceramic spirals.
Installation view with Concentric and Tetrahedron. Photographer: Jussi Tiainen
‘Miriam Bäckström: Consumer’ in the larger gallery presents new sculptural tapestry work by the Swedish artist, who started showing internationally as a conceptual photographer in the late 1990s and is also known for her films, texts and collaborations with actors. For more than ten years Bäckström has been working with machine-woven images, realising a number of large-scale commissions for public spaces.
The previous time Helsinki audiences encountered her was in the Ars Fennica exhibition at Amos Rex in 2019. Since last autumn Others Will Know (2023), an almost 40 metres long tapestry wall, is permanently installed in the recently inaugurated new extension for the AKG Museum in Buffalo, Upstate New York, directed by Finnish art historian Janne Gallen-Kallela-Sirén.
For her exhibition at Kohta Bäckström has experimented with more intimate formats. Bursting with seemingly iridescent colours, the image-objects of the new series Concentric (2024) are based on high-definition digital close-ups of turned surfaces of white metal with concentric machining traces. Such surfaces have no colour of their own but reflect every stimulus they receive, amplifying all the colours present in the room where the initial shooting took place.
Installation view with Tetrahedron, Concentric and Bicone Double Mirrored. Photographer: Jussi Tiainen
The shots are enhanced and augmented in a 3D imaging programme, functioning as a ‘camera’ by being able to capture a virtual image at any given point, thus undoing the connection with the ‘decisive moment’ in analogue photography when external reality used to hit the lens.
The result of this process is a painstakingly crafted pictorial reality with few ties to a corporeal existence outside of itself. This is brought back into the material world by being translated into instructions for a digitally programmed loom to combine 14 threads of different colour (two in the warp, twelve in the weft) into a new woven image.
Bäckström and her collaborators have, she says, aimed at ‘creating as many new colours and colour combinations as possible in a photographic image’. ‘We go as far as we can, and we are often told that what we make is more about sound than about image, that we visualise sound. People respond, not only to Concentric but also to other recent works, by saying that they contain so much information that they become a large orchestra.’
The first variations on the Concentric theme that are displayed at Kohta have been mounted on circular aluminium boards, 175 centimetres across, and suspended from the ceiling at a distance from the gallery walls.
Installation view with Concentric, Tetrahedron and Bicone Double Mirrored. Photographer: Jussi Tiainen
The exhibition features two other tapestry sculptures. The nearly four-metres long Tetrahedron (2024) is also suspended from the ceiling, while Bicone Double Mirrored (2024) is so small that it needs to be screwed into a plinth. As the titles suggest, their three-dimensional shapes are more complex than those of Concentric, but the woven images affixed to them are similarly synthesised and similarly resplendent, almost blinding, as if they emitted many-coloured light rather than reflecting it.
Bäckström was thinking of the imagery in Tetrahedron as a mental snapshot of the last moment of a desert walk, ‘an extended second, the last thing you see before you expire from thirst or sunstroke’.
Miriam Bäckström, Bicone Double Mirrored (2024). Photographer: Jussi Tiainen
From the beginning of her career Bäckström has been creating the concept of the ‘new image’, probing our relationship to the image world in which we spend more and more of our time. ‘In my earlier work I would photograph existing empty spaces of different character. The spaces are still rather empty, but now we have built them ourselves from photographic material. […] Today the question is suddenly no longer “What is an image?” We have passed through the image, we are on the inside and now instead we are asking, “What is a reality?” And we photograph there, and then we weave that image.’
The exhibition title may seem like an ironic jab at the art market but also alludes to the challenge of producing image-objects for others to live with, in this image world where we are all producers and consumers at the same time.
Miriam Bäckström’s exhibition is supported by IASPIS/The Swedish Arts Grants Committee in Stockholm and the Swedish-Finnish Cultural Foundation.
Kohta aloittaa vuoden 2024 kahdella yksityisnäyttelyllä. Näyttelyt ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta eivät toivottavasti vaikuta keskenään täysin vierailta. Taiteilijat Miriam Bäckström (Ruotsi, 1967, asuu Tukholmassa) ja Timo Tuhkanen (Suomi, 1983, asuu Helsingissä) suhtautuvat samalla tavoin valitsemiensa tekniikoiden, kuvakudosten ja keramiikan, asettamiin rajoitteisiin – niiden vaatimiin teollisiin kangaspuihin ja keramiikkauuneihin. Molemmat tarvitsevat materiaalin ja tuotantokoneiston, jotka voivat vastata suurimmalla mahdollisella tarkkuudella ja notkeudella heidän tarpeisiinsa, muovautua näkemysten mukaisiksi pyöreiksi kudotuiksi kuviksi tai joustaviksi keraamisiksi spiraaleiksi.
Installaatiokuva: Concentric ja Tetrahedron. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
“Miriam Bäckström: Consumer” sisältää uusia kuvakudoksia taiteilijalta, joka aloitti kansainvälisen näyttelytoimintansa käsitteellisenä valokuvaajana 1990-luvun loppupuolella ja on tunnettu myös elokuvistaan, teksteistään ja yhteistyöstään näyttelijöiden kanssa. Bäckström on työskennellyt koneella kudottujen kuvien parissa reilun vuosikymmenen ajan ja toteuttanut tekniikalla lukuisia suurikokoisia tilaustöitä julkisiin tiloihin.
Viimeksi Bäckströmin teoksia oli Helsingissä esillä Ars Fennica -näyttelyssä Amos Rexissä vuonna 2019. Others Will Know (2023), lähes neljäkymmentä metriä pitkä kuvakudosseinä, installoitiin syksyllä pysyvästi Janne Gallen-Kallela-Sirénin johtaman AKG-museon (Buffalo, New York) uuteen lisärakennukseen.
Kohtan näyttelyä varten Bäckström on työskennellyt pienemmässä mittakaavassa. Uuden Concentric-sarjan (2024) irisoivan vaikutelman luovat, hohtavan moniväriset kuva-esineet pohjautuvat korkearesoluutioisiin digitaalisiin lähikuviin sorvatuista valkoisista metallipinnoista, joista erottuu samankeskisiä koneellisia jälkiä.
Installaatiokuva: Tetrahedron, Concentric ja Bicone Double Mirrored. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Nämä itsessään värittömät pinnat heijastavat vastaanottamansa taajuudet, voimistaen kaikki sen huoneen värit, jossa pinnat on alunperin kuvattu. Esineistä otettuja kuvia on tehostettu ja muokattu 3D-ohjelmassa, joka itsessään toimii kameran tavoin, kaappaa virtuaalisen kuvan halutusta kulmasta, irtautuen analogisen valokuvan “ratkaisevasta hetkestä”, jossa ulkoisen todellisuuden valo vielä läpäisi kameran linssin.
Prosessin lopputulos on tarkasti rakennettu kuvallinen maailma, joka on harvoin langoin kiinni itsensä ulkopuolisessa aineellisessa todellisuudessa. Se palautuu materiaalisen pariin kääntymällä ohjeiksi ohjelmoitaville kangaspuille, jotka yhdistelevät neljätoista eriväristä lankaa (kaksi loimessa ja kaksitoista kuteessa) kudotuksi kuvaksi.
Installaatiokuva: Concentric, Tetrahedron ja Bicone Double Mirrored. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Bäckström ja hänen yhteistyökumppaninsa ovat hänen sanojensa mukaan halunneet “luoda mahdollisimman monta uutta väriä ja väriyhdistelmää fotografiseen kuvaan”.
“Menemme niin pitkälle kuin voimme. Meille sanotaan usein, että työmme kytkeytyy enemmän ääneen kuin kuvaan, että annamme äänelle kuvallisen muodon. Ihmiset reagoivat, eivät vain Concentriciin vaan myös muihin viimeaikaisiin teoksiini, sanomalla että ne sisältävät niin runsaasti informaatiota, että niistä muodostuu suuri orkesteri.”
Kohtassa näemme neljä ensimmäistä variaatiota Concentric-teemasta. Teokset on pingotettu ympyrän muotoisille alumiinilevyille, halkaisijaltaan 175 senttimetriä, ja ripustettu etäisyyden päähän näyttelytilan seinistä.
Näyttelyssä on esillä myös kaksi muuta kuvakudosveistosta. Lähes neljä metriä pitkä Tetrahedron (2024) roikkuu sekin katosta, kun taas pienempi Bicone Double Mirrored (2024) on ruuvattu kiinni jalustaan. Kuten nimistä voi päätellä, kyseiset teokset ovat kolmiulotteisilta muodoiltaan monimutkaisempia, mutta niihin kiinnitetyt kudotut kuvat on toteutettu samoin keinoin kuin Concentric-sarjassa, ja ovat samalla tavalla loistavia ja värikkäitä, lähes sokaisevia, kuin työt säteilisivät moniväristä valoa heijastamisen sijaan.
Bäckström on ajatellut Tetrahedronin kuvastoa mielen sisäisenä otoksena aavikolla vaeltamisen viimeisestä hetkestä – “venytetty sekunti, viimeinen asia jonka näet kuollessasi janoon tai auringonpistokseen”.
Miriam Bäckström, Bicone Double Mirrored (2024). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Uransa alusta asti Miriam Bäckström on luonut “uuden kuvan” käsitettä – luodannut suhdettamme kuvien maailmaan, jossa vietämme yhä suuremman osan ajastamme.
“Aikaisemmissa teoksissani valokuvasin olemassaolevia, luonteeltaan erilaisia tyhjiä tiloja. Tilat teoksissani ovat edelleen melko tyhjiä, mutta nyt olemme rakentaneet ne itse valokuvallisista materiaaleista. […] Tässä ajassa kysymys ei enää ole mikä on kuva? Olemme kulkeneet kuvan lävitse. Olemme sen sisässä. Kysymme sen sijaan mitä todellisuus on? Ja kuvaamme siellä, ja sitten kudomme tuon kuvan.”
Näyttelyn nimen voi lukea ironisena kommenttina taiteen kaupallistumiseen, mutta se viittaa myös taiteentekemisen haasteisiin kuvien täyttämässä maailmassa, jossa olemme kaikki samanaikaisesti sekä tuottajia ja kuluttajia.
Miriam Bäckströmin teoksien toteuttamista ovat tukeneet IASPIS-säätiö Tukholmassa sekä Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto.
Konsthallen Kohta inviger 2024 med två separatutställningar. De har tillkommit oberoende av varandra men kommer förhoppningsvis inte att kännas som främlingar tillsammans. Konstnärerna Miriam Bäckström (Sverige, 1967, bor i Stockholm) och Timo Tuhkanen (Finland, 1983, bor i Helsingfors) intar en liknande hållning till begränsningar. Båda har valt att arbeta i tekniker – gobelänger och keramik – som gör dem beroende av industriella vävstolar och brännugnar. Samtidigt vill de med största precision och smidighet förverkliga sina visioner om cirkelrunda vävda bilder och flexibla keramiska spiraler.
Installationsbild med Concentric och Tetrahedron. Fotograf: Jussi Tiainen
Miriam Bäckström. Consumer i det större utställningsrummet innehåller nya skulpturala gobelängverk av den rikssvenska konstnären. I slutet av nittiotalet började hon ställa ut internationellt som konceptuell fotograf men har senare också fått uppmärksamhet för sina filmer, texter och samarbeten med skådespelare. Under mer än tio år har hon arbetat med maskinvävda bilder och gjort ett antal offentliga gestaltningar i större skala.
Förra gången Helsingforspubliken mötte Bäckström var i Ars Fennica-utställningen i Amos Rex 2019. Sedan i höstas är hennes nästan 40 meter långa gobelängvägg Others Will Know (2023) permanent installerad i den nya tillbyggnaden för AKG Museum i Buffalo i delstaten New York, lett av den finländske konsthistorikern Janne Gallen-Kallela-Sirén.
För utställningen i Kohta har Bäckström experimenterat med intimare format. Bildföremålen i den nya serien Concentric (2024) pulserar av till synes iriserande färger. De är baserade på högupplösta närbilder av svarvade vitmetallytor med koncentriska verktygsspår. Sådana ytor har ingen egen färg utan reflekterar varje stimulans de mottar. De förstärker alla färger som finns i rummet där den ursprungliga fotograferingen sker.
Installationsbild med Tetrahedron, Concentric och Bicone Double Mirrored. Fotograf: Jussi Tiainen
Bilderna bearbetas och utvidgas i ett 3D-program som även fungerar som ”kamera” och närsomhelst kan ta en virtuell bild. På så sätt bryts förbindelsen till det analoga fotografiets ”avgörande ögonblick” när en yttre verklighet tar sig in genom linsen.
Processen resulterar i en omsorgsfullt uppbyggd bildmässig verklighet med få band till den kroppsliga tillvaron utanför. Återknytningen till den materiella världen sker när denna verklighet översätts till instruktioner åt en digitalt programmerad vävstol att kombinera 14 olikfärgade trådar (två i varpen, tolv i inslaget) till en ny vävd bild.
Installationsbild med Concentric, Tetrahedron och Bicone Double Mirrored. Fotograf: Jussi Tiainen
Bäckström och hennes medarbetare har, säger hon, velat ”skapa så många nya färger och färgkombinationer som möjligt i en fotografisk bild”. ”Vi går så långt vi kan, och vi får ofta höra att det vi har gjort handlar mer om ljud än om bild. Att vi har visualiserat ljud. Inte bara inför Concentric utan också inför andra nyare verk reagerar människor och säger att de innehåller så mycket information att de blir som en stor orkester.”
De fyra första variationerna på Concentric-temat som visas i Kohta är uppspända på cirkelrunda aluminiumskivor, 175 centimeter i diameter, och hänger från taket på visst avstånd från utställningsrummets väggar.
Utställningen innehåller ytterligare två gobelängskulpturer. Den nära fyra meter långa Tetrahedron (2024) hänger också från taket, medan Bicone Double Mirrored (2024) är så liten att den måste skruvas fast i en piedestal. Som titlarna antyder har deras tredimensionella stommar mer invecklad former än Concentric, men de vävda bilderna som fästs vid dessa har framställts på liknande sätt och har lika färgrik utstrålning. De är nästan bländande, som om de avgav mångfärgat ljus snarare än att återkasta det.
Bäckström har föreställt sig bildinnehållet i Tetrahedron som en mental ögonblicksbild av hur en ökenvandring slutar, ”en utdragen sekund, det sista man ser innan man dör av törst eller solsting”.
Miriam Bäckström, Bicone Double Mirrored (2024). Fotograf: Jussi Tiainen
Från första början i sin karriär har Miriam Bäckström varit sysselsatt med att skapa konceptet ”den nya bilden” och utröna vårt förhållande till den bildvärld där vi tillbringar mer och mer av vår tid. ”I mina tidigare verk fotograferade jag existerande tomma rum av olika karaktär. Rummen är ganska tomma fortfarande, men nu har vi gjort dem själva, vi har byggt rummen utifrån fotografiskt material. […] Om jag tidigare ställde mig frågan ’Vad är en bild?’ undrar jag nu ’Vad är en verklighet?’ För vi är inne i en verklighet som vi har skapat. Och vi fotograferar där. Och sedan väver vi den bilden.”
Utställningstiteln kan ha en viss ironisk udd mot konstmarknaden, men den anspelar också på hur svårt det kan vara att producera bildföremål för andra att leva med, i dagens bildvärld där vi alla är producenter och konsumenter samtidigt.
Miriam Bäckströms utställning stöds av IASPIS/Konstnärsnämnden i Stockholm och Kulturfonden för Sverige och Finland.
