Very welcome to a public screening and talk in English, featuring the two artists currently exhibiting at Kohta and moderated by Kohta’s Director and Curator Anders Kreuger.
Zhang Xu Zhan, still from Compound Eyes of Tropical, 2020-22
Zhang Xu Zhan (Taiwan, 1988, lives in Taipei) will discuss his recent work. His exhibition at Kohta is an adaptation of his two-channel video installation Termite Feeding Show, 2024, a ‘cabaret’ with actors in termite costume enacting ‘culinary dances’ based on a news story of termites chewing on electric cables in Taiwan’s mountain towns.
During the talk two earlier works by Zhang Xu will be screened:
Compound Eyes of Tropical, 2020–22, single channel video, 16′
The film integrates popular narratives of different origins, with inspiration from the South-East Asian folktale The Mousedeer Crosses the River and the costumes of performers in traditional Taiwanese festivals.
The main character of this stop-motion animation is a half-mousedeer, half-fox shaman puppet dancer. He switches back and forth between human and animal, using his wit to fool the crocodiles in the river in his attempt to reach the other side.
This is a variation on the general narrative principles and strategies of folktales. The mirror, symbolising identity, is used as a lead metaphor. Like the fractured perspective of a fly’s compound eyes, the film allows viewers to weave in and out of narratives from different countries and cultures.
So Si Mi, 2018, single channel video, 5’12”
The line between life and death is deeply imprinted in my childhood. I have a vivid memory of sunny days, a bucket of water almost full and a half-submerged mouse in a cage struggling for its freedom until it became exhausted and surrendered to inevitable death.
The music used in this work is the German folk song Ach, wie ist’s möglich dann (‘Oh, how is it possible then’). In Taiwanese folk culture this song was often performed at funerals – an interesting and absurd contrast to its use in a German romantic film from 1935. I have choreographed a dance performance about death with this song as my soundtrack.
Oscar Eriksson Furunes, light blue, 2023, installation view. Photographer: Loc Vo
Oscar Eriksson Furunes (Norway, 1991, lives in Stjørdal and Malmö) has attracted attention in the Nordic scene with his sculptural, photography-based and research-driven practice. One of his recurrent themes is the fear of persecution that the LGBTI community has had to live under throughout modern history – and that is still very much a reality in many parts of the world. The concrete historical references in his work are often to do with the codes used by repressed groups to protect and develop their own community.
Eriksson Furunes’s exhibition at Kohta is a new version of the installation night watch, 2023, consisting of 52 perfume lamps shaped like owls. Such lamps were used in gay bars in the Netherlands in the mid-20th century. They would be lit as a warning signal, alerting patrons to the presence of strangers or the police.
During the talk two earlier works will also be discussed:
light blue, 2023, installation, 21’16”
Shattered glass, sound equipment, slowed-down version of the Soviet-era song for a children’s choir Letite, goluby (“Fly, doves”), composed by M. L. Matusovsky for the 1951 film My za mir (‘We Are for Peace’). The first lines from the song, Letite, goluby, letite (“fly, doves, fly”) were used to warn gay men about a coming police or KGB raid. Goluboy is Russian for “light blue”, related to golub (“dove”) but also used as a code word for homosexual men.
red, 2023, 40 reliefs in cast polyester, pigments, steel
Fragments from a photographic documentary series taken from the opening night of the women’s dance club Labyrinth at Café Floor in 1986 by Gon Buurman, with permission from the IHLIA LGBTI Archive in Amsterdam.
Oscar Eriksson Furunes, red, 2023, detail. Photographer: Youngjae Lih
Tervetuloa taiteilijakeskusteluun ja videoteoksen esitykseen!
Tilaisuudessa kaksi Kohtan tämänhetkisten näyttelyiden taiteilijaa kertoo viimeaikaisista töistään, englanninkielisen keskustelun moderoi Kohtan toiminnanjohtaja ja näyttelyiden kuraattori Anders Kreuger.
Zhang Xu Zhan, pysäytyskuva teoksesta Compound Eyes of Tropical, 2020-22
Kohtassa on esillä Zhang Xu Zhanin (Taiwan, 1988, asuinpaikka Taipei) kaksikanavainen videoinstallaatio Termite Feeding Show, 2024. Tässä ”kabareessa” hyönteisasuiset näyttelijät esittävät ”kulinaarisia tansseja”. Innoittajana on ollut uutinen, jonka mukaan termiitit olivat nakertaneet rikki sähkökaapeleita aiheuttaen sähkökatkoja Taiwanilaisissa vuoristokylissä.
Keskustelun aikana esitetään kaksi taiteilijan aiempaa videoteosta:
Compound Eyes of Tropical, 2020–22, yksikanavainen video, 16′
Teoksessa yhdistetään eri alkuperää olevia kansantarinoita, ja se on saanut vaikutteita Kaakkois-Aasialaisesta kertomuksesta, jossa ”hiiripeura” (kantsilli) ylittää joen, sekä taiwanilaisten juhlapyhien perinteisistä esiintymisasuista.
Stop-motion animaation pääosassa oleva tanssiva nukke häilyy ihmis- ja eläinhahmon välillä, se on puolittain hiiripeura, puolittain kettushamaani. Se käyttää älykkyyttään huijatakseen krokotiileja ja päästäkseen joen yli vastarannalle.
Kyseessä on muunnelma kansantarinoiden tyypillisistä kerronnan perinteistä ja periaatteista. Identiteettiä symboloiva peili on teoksen päämetafora. Kärpäsen verkkosilmien sirpaloituneen perspektiivin tapaan videoteos antaa katsojilleen mahdollisuuden punoa mukaan osia monien eri maiden ja kulttuurien kertomuksista.
So Si Mi, 2018, yksikanavainen video, 5’12”
Elämän ja kuoleman välinen raja leimasi lapsuuttani. Muistan elävästi aurinkoiset päivät, lähes täyden vesiämpärin ja häkissään puoliksi veden alla olleen hiiren, joka taisteli vapaudesta uupumukseen ja väistämättömään kuolemaan saakka.
Teoksessa käytetty musiikki on saksalainen kansanlaulu Ach, wie ist’s möglich dann (”Voi, miten se sitten on mahdollista”). Taiwanilaisessa kansankulttuurissa tätä laulua esitettiin usein hautajaisissa – mielenkiintoinen ja absurdi kontrasti sen käytölle saksalaisessa romanttisessa elokuvassa vuodelta 1935. Olen koreografioinut kuolemaa käsittelevän tanssiesityksen, jonka soundtrackina on tämä kappale.
Oscar Eriksson Furunes, light blue, 2023, näyttelynäkymä. Valokuvaaja: Loc Vo
Oscar Eriksson Furunes (Norja, 1991, asuinpaikka Stjørdal ja Malmö) on herättänyt Pohjoismaissa huomiota veistoksellisella, valokuvaukseen perustuvalla ja tutkimuksesta innoittuneella otteellaan. Yksi hänen toistuvista teemoistaan on vainon pelko, jonka kanssa LGBTI-yhteisö on joutunut elämään koko modernin historian ajan – ja joka on edelleen todellisuutta monissa osissa maailmaa. Hänen teostensa konkreettiset historialliset viittaukset liittyvät usein koodeihin, joita alistetut ryhmät käyttävät suojellakseen ja kehittääkseen yhteisöään.
Kohtassa nähdään uusi versio installaatiosta night watch, 2023, joka koostuu 52:sta pöllön muotoisesta tuoksulampusta. Pöllölamppuja käytettiin varoitusmerkkeinä homobaareissa Alankomaissa 1900-luvun keskivaiheilla. Lampun sytyttäminen toimi koodina, jolla varoitettiin baariin saapuvista tuntemattomista tai poliiseista.
Keskustelun aiheena ovat myös kaksi Eriksson Furunesin aiempaa teosta:
light blue, 2023, installaatio, 21’16”
Särkynyt lasi, äänentoistolaitteet, hidastettu versio neuvostoaikaisesta laulusta lapsikuorolle Letite, goluby (”Lentäkää, kyyhkyset”), jonka M. L. Matusovski sävelsi vuoden 1951 elokuvaan My za mir (”Me olemme rauhan puolesta”). Laulun ensimmäisiä säkeitä letite, goluby, letite (”lentäkää, kyyhkyset, lentäkää”) käytettiin varoittamaan homomiehiä poliisin tai KGB:n tulevasta ratsiasta. Goluboy on venäjäksi ”vaaleansininen”, sukua golubille (”kyyhkynen”), mutta sitä käytettiin myös koodisanana homoseksuaalisille miehille.
red, 2023, 40 reliefiä, polyesteri, pigmentti, teräs
Katkelmia Gon Buurmanin valokuvadokumenttisarjasta, joka on otettu naisten tanssiklubin Labyrinthin avajaisista Café Floorissa vuonna 1986. Amsterdamin IHLIA LGBTI -arkiston luvalla.
Oscar Eriksson Furunes, red, 2023, yksityiskohta. Valokuvaaja: Youngjae Lih
Varmt välkomna till filmvisning och konstnärssamtal, på engelska, med de två konstnärer som nu ställer ut i Kohta och med Kohtas verksamhetsledare och kurator Anders Kreuger som moderator.
Zhang Xu Zhan, stillbild från Compound Eyes of Tropical, 2020-22
Zhang Xu Zhan (Taiwan, 1988, bosatt i Taipei) kommer att diskutera några nyare verk. Hans utställning i Kohta är en version av den tvåkanaliga videoinstallationen Termite Feeding Show, 2024, en ’kabaré” med skådespelare i termitkostym som utför ”kulinariska danser”, baserad på en tidningsnotis om termiter som tuggat i sig elkablar i några taiwanesiska bergsbyar.
Under samtalet kommer två tidigare verk av Zhang Xu att visas:
Compound Eyes of Tropical, 2020–22, enkanalig video, 16′
Filmen sammanför folkliga berättelser av olika ursprung och har inspirerats av den sydostasiatiska legenden om ”mushjorten som korsar floden” och dansarnas kostymer i traditionella taiwanesiska högtider.
Huvudpersonen i denna stop-motion-animation är en dansande dockfigur, till hälften mushjort, till hälften rävschaman. Han skiftar ständigt mellan mänsklig och djurisk skepnad och överlistar krokodilerna att hjälpa honom över floden så att han kan nå andra sidan.
Detta är en variation på folksagans allmänna principer och berättarstrategier. Spegeln, som symboliserar identitet, används som huvudsaklig metafor. Liksom den sammansatta synbilden i en flugas fasettögon låter filmen betraktarna röra sig in och ut i berättelser från olika länder och kulturer.
So Si Mi, 2018, enkanalig video, 5’12”
Gränsen mellan liv och död präglade hela min barndom. Jag har ett livligt minne av soliga dagar, en hink nästan full av vatten och en mus i en bur, halvt nedsänkt, som kämpade för sin frihet tills utmattningen infann sig och han gav upp inför den oundvikliga döden.
Musiken som jag använde i detta verk är den tyska folksången Ach, wie ist’s möglich dann (”Ack, hur är det möjligt då”). I den taiwanesiska folkkulturen framfördes denna sång ofta vid begravningar – en intressant och absurd kontrast till dess användning i en tysk romantisk film från 1935. Jag har koreograferat en dansföreställning om döden med denna sång som ljudspår.
Oscar Eriksson Furunes, light blue, 2023. Fotograf: Loc Vo
Oscar Eriksson Furunes (Norge, 1991, bosatt i Stjørdal och Malmö) har blivit uppmärksammad i nordiska sammanhang för sitt skulpturala, fotografi- och forskningsbaserade konstnärskap. Ett återkommande tema är rädslan för förföljelser som LGBTI-samfundet har tvingats uppleva i modern tid – och som fortfarande är alltför påtaglig runtom i världen. De konkreta historiska referenserna i hans verk handlar ofta om de koder som undertryckta grupper använder sig av för att skydda och utveckla sin egen gemenskap.
Eriksson Furunes’ utställning i Kohta är en ny version av installationen night watch, 2023, bestående av 52 doftlampor formade som ugglor. Sådana lampor användes i nederländska gaybarer kring mitten an 1900-talet. När de tändes var det en varningssignal till besökarna om att främlingar eller polisen var i antågande.
Under samtalet kommer två tidigare verk också att diskuteras:
light blue, 2023, installation, 21’16”
Krossat glas, ljudutrustning, långsam version av den sovjetiska sången Letite, goluby (”Flyg, duvor”) för barnkör, komponerad 1951 av M. L. Matusovskij för filmen My za mir (”Vi står för fred”). De första raderna i sången, Letite, goluby, letite (“Flyg, duvor, flyg”) användes för att varna homosexuella män för en kommande razzia av polisen eller KGB. Goluboj är ryskans ord för ”ljusblå”, besläktat med golub (”duva”) men också använt som kod för homosexuella män.
red, 2023, 40 reliefer i gjuten polyester, pigment, stål
Utdrag ur en svit dokumentära fotografier tagna av Gon Buurman under premiärkvällen för dansklubben Labyrinth, för kvinnor, i Café Floor 1986, visad med tillstånd från IHLIA LGBTI Archive i Amsterdam.
Oscar Eriksson Furunes, red, 2023, detalj. Fotograf: Youngjae Lih
