HOME EXHIBITIONSASTRID SVANGREN: FROM SEARCHING: MIRRORING/METAMORPHOSIS/THE LAST RINSING WATER/A YELLOW ROOM/PERPETUAL MOVEMENT/A KIND OF THOROUGH RINSE/ARTIFICIAL COLOUR

Astrid Svangren: From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour

Astrid Svangren (born in 1972 in Gothenburg, Sweden, lives in Copenhagen) is known in Scandinavia and internationally as a painter with an introspective but open-ended take on her medium. This is her first encounter with audiences in Finland. It is as if every presentation by her starts a new universe, from a new nothingness, but at the same time, she continuously tracks the movements of her own self through the work. Perhaps painting is a stage rather than a field, the work seems to be saying, and perhaps the way to be expansive is to listen attentively to what goes on inside.

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour, 2018, mixed media. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

At Kohta, Svangren made a body of new work with various light textiles, plastic nets and papers which she has immersed in paints and waxes to dye and stiffen them and then crumpled, twisted, cut and suspended – either directly from elements of the existing interior (after having painted the walls yellow) or from frame-like wooden constructions.

The long composite title – From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour – is a straightforward, even technical, description of what Svangren has been doing during a short residency in the Helsinki area. Instead of trying to decide whether this is painting or sculpture, or if ‘performance’ makes more sense than ‘installation’ as a description of what we will encounter, let us note that Svangren’s approach is experimental: she tries out thoughts by doing and making things. It may also be futile to try to pin an individual artist down as either ‘conceptual’ or ‘processual’, since the two approaches almost always coexist in an oeuvre or in specific works.

The exhibition was organised by Kohta. Astrid Svangren’s work was presented courtesy of Christian Andersen in Copenhagen.

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

Astrid Svangren, From Searching: Mirroring/Metamorphosis/The Last Rinsing Water/A Yellow Room/Perpetual Movement/A Kind of Thorough Rinse/Artificial Colour. Photo: Jussi Tiainen

 

 

Astrid Svangren (s. 1972 Göteborgissa, Ruotsissa, asuu Kööpenhaminassa) on tunnettu Skandinaviassa ja kansainvälisesti maalarina, jolla on sisäänpäin kääntynyt, mutta samalla avoin ote ilmaisuvälineeseensä. Tämä on hänen ensikohtaamisensa suomalaisen yleisön kanssa. Svangrenin jokainen näyttely ikään kuin aloittaa tyhjästä syntyvän uuden universuminsa, mutta samaan aikaan hän jatkuvasti jäljittää omialiikkeitään ja kehitystään töidensä kautta. Hänen teoksensa vaikuttavat sanovan, että maalaus on ehkä ennemmin näyttämö jolle astutaan, kuin kenttä jota laajennetaan. Ehkä ulospäin laajentuminen syntyy tarkkaavaisen sisimmän kuuntelun kautta.

Kohtaan Svangren on luonut uusien teosten kokonaisuuden käyttäen erilaisia kevyitä tekstiilejä, muoviverkkoja ja papereita, jotka hän on värjännyt ja jäykistänyt maaliin ja vahoihin upottamalla, ja sitten rypistänyt, vääntänyt, leikannut ja ripustanut – joko näyttelytilan olemassa olevista rakenteista (maalattuaan ensin seinät keltaisiksi) tai kehysmäisistä puurakennelmista.

Pitkä, moniosainen teosnimi – Etsimisestä: Peilaaminen/Muodonmuutos/Viimeinen huuhteluvesi/Keltainen huone/Jatkuva liike/Eräänlainen perusteellinen huuhtelu/Keinotekoinen väri – on suoraviivainen, jopa tekninen kuvaus siitä, mitä hän on tehnyt lyhyen residenssijaksonsa aikana Helsingin alueella. Sen sijaan että yrittäisimme päättää, onko tämä maalausta vai kuvanveistoa, vai onko ”performanssi” kuvaavampi kuin ”installaatio” luonnehtimaan sitä mitä tulemme kohtaamaan, meidän tulisi huomioida, että Svangrenin työtapa on kokeellinen: hän kokeilee ajatuksia tekemällä ja käyttämällä esineitä.

Voi olla myös tarpeetonta yrittää asettaa taiteilija sellaisiin lokeroihin kuin ”käsitteellinen” tai ”prosessuaalinen”, koska molemmat lähestymistavat elävät aina rinnakkain taiteilijan tuotannossa tai tietyissä teoksissa. Nämä kaksi taiteilijaa, jotka jakavat näyttelyajan Kohtassa, työskentelevät eri tavoin ja kuuluvat eri konteksteihin, genreihin ja traditioihin. Kuitenkin jokin molempien tavassa ”annostella” ennakkoon suunniteltua ja improvisoitua – sekä herkkää ja burleskia – on yhteensopivaa ja toisiaan täydentävää.

Näyttely oli Kohtan järjestämä. Astrid Svangrenin teokset esitetään Christian Andersenin (Kööpenhamina)  luvalla.

Astrid Svangren (född 1972 i Göteborg, bor i Köpenhamn) är känd både i Skandinavien och internationellt som en målare med ett både inåtvänt och vidöppet förhållningssätt till sitt medium. Detta är hennes första möte med publiken i Finland. På ett sätt påbörjar hon ett nytt universum från en ny nollpunkt varje gång hon ställer ut, men samtidigt beskriver alla hennes verk det egna jagets utveckling. Kanske är måleriet en scen som ska bestigas snarare än ett fält som ska utvidgas, tycks verken säga. Kanske är bästa sättet att vara utåtriktad just att vara lyhörd för det inre.

För Kohta skapade Svangren en ny verkserie med tunna textilier, plastnät och papper som hon har behandlat med olika slags färger och vax, för att ge dem både lyster och stelhet, och sedan knycklat och vridit ihop och låtit hänga antingen från beståndsdelar i den befintliga interiören (efter att ha målat väggarna gula) eller från ramliknande träkonstruktioner.

Den långa och sammansatta titeln – Utifrån sökande: spegling/metamorfos/det sista sköljvattnet/ett gult rum/evig rörelse/ett slags genomspolning/konstgjord färg – är i själva verket en ganska teknisk beskrivning av vad Svangren har åstadkommit under en kort arbetsvistelse i Helsingforsområdet. Hellre än att försöka bestämma om detta är måleri eller skulptur, eller om ”performance” är mer meningsfullt än ”installation” som beskrivning av det som möter oss i utställningen borde vi notera att Svangrens arbetssätt är experimentellt: hon utprovar tankar genom att tillverka och använda saker.

Det är nog också lönlöst att försöka sätta etiketterna ”konceptuell” eller ”processuell” på enskilda konstnärer, eftersom båda förhållningssätten nästan alltid förekommer samtidigt i ett livsverk eller i enskilda arbeten. De två konstnärerna som samsas om Kohtas utrymmen under denna utställningsperiod arbetar med olika saker på olika sätt. De tillhör olika kontexter, genrer och traditioner, men någonting i ”doseringen” av det på förhand uttänkta och det improviserade – liksom av det finkänsliga och det burleska – förenar dem och låter dem komplettera varandra.

Utställningen organiserades av Kohta. Astrid Svangrens arbeten visades med benäget tillstånd av Christian Andersen i Köpenhamn.