In Kohta’s inaugurative exhibition, Donna Kukama’s (South Africa, 1981) video Not Yet (And Nobody Knows Why Not), 2008, was presented alongside Juha Pekka Matias Laakkonen‘s new work Osan oto.
Kukama is a Johannesburg-based multimedia artist working with performance, video and sound, often addressing questions of the use and narration of different histories and the value systems that are attached to them. She is known for her ‘alternative monuments’ that illuminate contested and often painful events from recent history or contemporary life as performances in public space that sometimes remain undocumented.
In Not Yet (And Nobody Knows Why Not), we see Kukama standing in an open field in Nairobi as participants are leaving a meeting celebrating Kenya’s Mau Mau uprising against the British colonisers in the 1950s. She starts putting on lipstick, which might be seen as a gesture lacking in respect for the passers-by. But after a while, her whole face is blood red.
Kukama’s work is a public act of painting that illustrates the political expectations of the elderly freedom fighters. They have come together to complain to Kenya’s government at the time that their youthful commitment to ending British rule is not being honoured or translated into progressive social policy. This succeeded, at least in a formal sense, but why has Kenya – and most other countries in Africa – not yet become a secure, developed and equal society? Nobody knows why not.
Kukama’s video was shown courtesy of the artist and of M HKA (the Museum of Contemporary Art Antwerp).
Kohtassa on kaksi näyttelytilaa. Avaamme toisen näyttelytilan Donna Kukaman (s. 1981, asuu Johannesburgissa) teoksella, joka on videotallenne julkisessa tilassa toteutetusta performanssista. Teosta Not Yet (And Nobody Knows Why Not) (2008) on esitetty ympäri maailman, mutta ei aiemmin Pohjoismaissa.
Hän seisoo kentällä Nairobissa kun joukko ihmisiä poistuu kokouksesta, joka juhlistaa Britannian siirtomaahallintoa vuosina 1952–1960 vastustanutta kenialaista Mau Mau -kapinaliikettä. Hän alkaa levittää huulilleen punaa, minkä vanhemmat ohikulkijat kokevat mahdollisesti epäkunnioittavana eleenä. Mutta kun hän sotkee meikkiä soveliaan rajojen ulkopuolelle, hänen koko kasvonsa muuttuvat verenpunaisiksi. Pois vetäytyvät vapaustaistelijat voivat tulkita tämän visuaalisesti tehokkaana, tarkoituksellisen alleviivattuna allegoriana: maalaamisen aktina, joka kuvaa heidän vielä suurelta osin toteutumattomia poliittisia odotuksiaan.
Kukama tunnetaan hänen ”vaihtoehtoisista monumenteistaan”: teoksista, jotka valottavat kiistanalaisia ja usein kipeitä tapahtumia lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä, kuten apartheidin vastaista taistelusta ennen vuotta 1990 tai nykypäivän Etelä-Afrikan dekolonisaation vaatimuksia. Teokset toteutetaan ”salaisina” tai ”näkymättöminä” julkisen tilan performansseina, jotka dokumentoidaan tai ei.
Donna Kukaman Not Yet (And Nobody Knows Why Not) esitetään taiteilijan ja M HKA, Anwerpenin nykytaiteen museon, luvalla.
Kohta har två utställningsutrymmen. Vi invigde det andra av dem med en performance i det offentliga rummet, fångad på video, av den sydafrikanska konstnären Donna Kukama (1981, bor i Johannesburg). Not Yet (And Nobody Knows Why Not), 2008, har visats upprepade gånger runtom i världen, men inte tidigare i Norden.
Hon står på ett öppet fält i Nairobi medan deltagarna håller på att lämna ett möte till minnet av Mau Mau-upproret mot Kenyas brittiska kolonisatörer 1952–1960. Hon börjar måla läpparna, en gest som kunde ses som respektlös gentemot de åldriga förbipasserande. Men hon smetar läppstiftet utanför det sedvanliga området, så att hela ansiktet blir blodrött. De retirerande frihetskämparna kan tänkas uppfatta detta som en visuellt effektfull och medvetet övertydlig allegori: en målerisk aktion som illustrerar – d.v.s. belyser – deras ännu till större delen oinfriade politiska förhoppningar.
Kukama är känd för sina ”alternativa monument” som belyser kontroversiella och inte sällan plågsamma händelse i nutidshistorien eller i nyhetsflödet, såsom kampen mot Apartheid före 1990 eller kraven på avkolonisering i dagens Sydafrika i form av ”hemliga” eller ”osynliga” uppträdanden på allmänna platser, som inte alltid dokumenteras.
Donna Kukamas Not Yet (And Nobody Knows Why Not) visas med benäget tillstånd från konstnären och M HKA, Museet för samtidskonst i Antwerpen.
