Installation view of ‘Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations’. Photo: Jussi Tiainen.
Kunsthalle Kohta is preparing for its 18th opening since the beginning more than three years ago, so we might say that we are coming of age.
This time we are weaving two exhibitions into one by showing videos by Michel Auder (France/US, 1944) on seven screens (plus one projection) while reserving the walls (painted red, the traditional ‘active neutral’) for images that Outi Martikainen (Finland, 1962) construct with multi-coloured synthetic-fibre braided into ropes.
As a whole, this becomes a meditation on the paradoxes of story-telling through images, pitching detachment against engagement, the randomly captured against the meticulously planned, the shared human condition against the intensely personal.
Both artists are somehow both playwrights and history painters, without picking up a pen or a brush. Yet they could hardly be more different.
Installation view of ‘Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations’ with still from Michel Auder’s Voyage to the Center of the Phone Lines (1993, 53’) and Outi Marikainen’s Utö – Yta, 2020, 620 × 161 cm, digital jacquard weaving, braided synthetic fibres. Arm chair, Yrjö Kukkapuro. Photo: Jussi Tiainen.
Michel Auder started making films in his native France before marrying Viva, one of Andy Warhol’s superstars, and moving to New York with her in 1969. Unfortunately, most of his French films are now lost, but thousands of hours of video from his American life have been preserved.
The exhibition at Kohta – Auder’s first in Finland – contains a handful of works made with footage from 1971–2018. It presents different facets of his oeuvre, which is now a fixture on the international contemporary art circuit and was featured in Documenta 14 in Athens and Kassel in 2017.
‘Chronicles’ is a title Auder himself uses for compilations of remastered early material, much of it shot on open-reel video tape. Chronicle/Chelsea Girls with Andy Warhol 1971–76 (1994, 73′) is a prime example of his ‘fly-on-the-wall’ method of being in the right place at the right moment – and with the right people. Here it adds up to a revealing character study of the Godfather of pop art. Van’s Last Performance (1971/2002, 55′) strikes an ever darker note and immortalises the last days of Van Wolf, a Broadway producer terminally ill with cancer and a friend of Auder’s who commissioned him to film his circles gathering at the hospital and in his New York home.
Michel Auder, still from Chronicle/Chelsea Girls with Andy Warhol, 1971–76, 1994, 73’
The Seduction of Patrick (1979, 28′), on the other hand, offers masterfully improvised comedy by the likes of Viva, Gary Indiana or Taylor Mead, and Annie Sprinkle (1981–84, 33′) is a hilariously uninhibited portrait of the performance artist (who was incidentally also featured in Documenta 14) while she was in her first career as a porn star. In The Plague/Apocalypse Later (1984, 15′) Taylor Mead (another of Warhol’s film actors) reappears, and we also get a pocket-size portrait of the artist Cindy Sherman, with whom Auder was living at the time.
Michel Auder, still from The Seduction of Patrick, 1979, 28′
Michel Auder, still from Annie Sprinkle, 1981–84, 33′
Michel Auder, still from Voyage to the Center of the Phone Lines, 1993, 53’
‘Compositions’ refers to the meticulously finished works Auder has been making (always with a cunningly thrown-together feel) since the 1980s, when video editing was still cumbersome. We show TV America (1984, 22′) and what is often considered his masterpiece, Voyage to the Center of the Phone Lines (1993, 53′), with its pretty beachfront landscape footage and soundtrack of illegally intercepted mobile phone calls. Both are descents into the maelstrom of the collective American psyche, whose long-ongoing decay is perhaps best captured by a knowledgeable outsider like Auder.
Installation view of ‘Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations’. Projected in the studio space Michel Auder’s Trumped (2018, 9’). Photo: Jussi Tiainen.
Michel Auder, still from 1981 Regan, 1981, 4’22″
The same is, without any doubt, true of Trumped (2018, 9′). The title should be self-explanatory. For historical perspective, this work is juxtaposed with the more chronicle-like 1981 Regan (1981, 4’22”). A lighter, but no less critical, form of composition is imposed on the boudoir-like boutique interiors with bodies and hands craving high-end merchandise in ShoppingHeads (1990/2009, 3’35”).
To make these works by Auder easier to decipher, Kohta has had them subtitled in English.
Outi Martikainen was trained as a textile artist and has frequently collaborated with architects to make upholstery fabrics, acoustic panels, patterned glass façades and other ‘applied images’ meant to be integrated into built environments. To her, textile is both an institutional affiliation and a licence for constant technical innovation. Her image-making practice presupposes both composition (like most other artists’ work) and calculation (made necessary by her use of braided ropes and computerised Jacquard looms).
Outi Martikainen, The Piper, 2020, 147 × 260 cm, braided synthetic fibre, reflective yarn, LED mask
In a self-organised exhibition at the decommissioned Helsinki University of Technology, installed in collaboration with renowned curator Maaretta Jaukkuri and open to the public in September 2020, Martikainen presented five new monumental woven images. Two of those (both 2020) are repeated at Kohta: the panoramic Utö – Yta (Utö: Surface), based on photographs from the island of Utö in south-western Finland, and the more intimate The Piper, relaying a view of the eighteenth-century Piper’s Park inside the island fortress of Suomenlinna in Helsinki.
Outi Martikainen, A Dream Couple, 2018, 147 × 180 cm, digital jacquard weaving, reflective yarn, LED mask.
For the latter, and for A Dream Couple (2018, inspired by a vintage postcard of a young woman and a horse), she used rope containing reflective threads, and now she has collaborated with Head of LEDs Aapo Rista to create a singular viewing experience. When you look at these pictures through a makeshift mask decked out with a LED strip you see shimmering lights that no one else around you will notice.
Outi Martikainen, Rightminded, 2015, 168 × 146 cm, digital jacquard weaving, braided synthetic fibres
Outi Martikainen, The Knight of the Teeter, 2019, 147 × 156 cm, digital jacquard weaving, braided synthetic fibres
Outi Martikainen, Under the Pine Tree, 2019, 147 × 156 cm, digital jacquard weaving, braided synthetic fibres
How this actually happens remains a mystery, all the more impressive for not insisting on our appreciation, just like the intricate calculations behind Martikainen’s images. A series of images of children or childhood memories (all 2019) concludes her participation in the exhibition. They have titles such as Rightminded, The Knight of the Teeter or Under the Pine Tree that are both descriptions of what everyone can always see and invocations of what remains unseen to most of us most of the time.
Installation view of ‘Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations’ with Outi Martikainen’s The Knight of the Teeter, 2019, 147 × 156 cm, digital jacquard weaving, braided synthetic fibres. Vintage sofa and arm chair, Yrjö Kukkapuro.
Studio Kukkapuro has lent chairs by Yrjö Kukkapuro for the exhibition. Michel Auder is represented by Karma International in Zurich. Outi Martikainen is represented by Lokal Helsinki.
The exhibition is organised by Kohta. The Council responsible for Kohta’s programming consists of artists Magdalena Åberg, Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roosand Hans Rosenström, curator (and director of Kohta) Anders Kreugerand filmmaker and lecturer Richard Misek.
Kohta was launched with support from the EMO Foundation, which funds the arts in Finland, and is currently supported by the Arts Promotion Centre Finland, the City of Helsinki, the Swedish Cultural Foundation in Finland, Konstsamfundet and Stiftelsen Tre Smeder. Kohta is also sponsored by Helsingin Kahvipaahtimo (Helsinki Coffee Roastery).
Press Inquiries:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
Kohta Taidehalli valmistautuu 18. avajaisiinsa, yli kolme vuotta sitten avattu taidehalli on siis saavuttamassa täysi-ikäisyytensä.
Tällä kertaa kaksi näyttelyä kietoutuvat yhteen. Näyttelytilassa esitetään Michel Auderin videoteoksia (Ranska/USA, 1944) seitsemällä näytöllä (sekä yhtenä projisointina), kun taas seinäpinta-ala on vapautettu ja punaisella pohjustettu Outi Martikaisen (Suomi, 1962) monivärisille, köydeksi punotuista, synteettisistä kuiduista rakentuville kuville.
Kokonaisuudesta muodostuu kuvallisen tarinankerronnan paradoksaalisuutta pohtiva tutkielma: vastaten asettuvat etäisyys ja sitoutuminen, sattumanvarainen ja huolella suunniteltu, yhteinen ja syvästi henkilökohtainen elämä. Molemmat taiteilijat ovat kuin näytelmäkirjailijoita ja historiamaalareita vailla kynää ja sivellintä. Silti he tuskin voisivat enempää poiketa toisistaan.
Michel Auder aloitti elokuvien tekemisen kotimaassaan Ranskassa ennen avioitumista Vivan, yhden Andy Warholin supertähden, kanssa ja muuttoa New Yorkiin vuonna 1969. Valitettavasti suurin osa Auderin ranskalaisista elokuvista on kadonnut, mutta tuhansia tunteja videota hänen amerikkalaisesta elämästään on säilynyt.
Kohta Taidehallin näyttely (Auderin ensimmäinen Suomessa) sisältää kourallisen teoksia, jotka on tehty vuosien 1971–2018 kuvamateriaalista. Otanta esittelee eri puolia Auderin jo kiinteäksi osaksi kansainvälisiä taidepiirejä muodostuneesta tuotannosta, jota on esitelty Documenta 14:ssä Ateenassa ja Kasselissa vuonna 2017.
Auder itse käyttää nimikettä Chronicles kokoelmasta varhaisen tuotantonsa digitalisoituja materiaaleja, jotka kuvattiin pääosin videonauhalle. Chronicle/Chelsea Girls with Andy Warhol 1971–76 ( 1994, 73 ‘) on erinomainen esimerkki hänen taidostaan tehdä itsestään huomaamaton kuin kärpänen seinällä, ja kyvystään olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan – oikeiden ihmisten kanssa. Lopputuloksena on täten paljastava henkilöhahmotutkimus pop-taiteen kummisedästä. Van’s Last Performance (1971/2002, 55′) edustaa tuotannon tummempia sävyjä. Auder on teoksessa ikuistanut parantumattomaan syöpään sairastuneen Broadwayn tuottajan, Van Wolfin, viimeiset elinpäivät. Läheisenä ystävänä Auder sai tehtävän kuvata ystäväpiirin kokoontumista sairaalaan ja Wolfin kotiin New Yorkiin.
The Seduction of Patrick (1979, 28′) puolestaan tarjoaa Vivan, Gary Indianan ja Taylor Meadin kaltaisten tähtien mestarillisesti improvisoitua komediaa ja Annie Sprinkle (1981–84, 33′) taas on hilpeän estoton muotokuva performanssitaiteilijasta (joka sattumoisin osallistui Documenta 14:een) ja hänen ensimmäisestä urastaan pornotähtenä. Teoksessa The Plague/Apocalypse Later (1984, 15′) Taylor Mead (yksi Warholin elokuvanäyttelijöistä) tekee paluun, ja taiteilija Cindy Shermanista, Auderin silloisesta asuinkumppanista, nähdään pienimuotoinen muotokuva.
Compositions viittaa huolellisen viimeisteltyihin teoksiin (vaikutelmaltaan oivaltavasti hyvin nopeasti kootun oloisiin), joita Auder on tehnyt 1980-luvulta lähtien, jolloin videoiden editointi oli vielä vaivalloista. Kokonaisuuteen kuuluu TV America (1984, 22′) ja Voyage to the Center of the Phone Lines (1993, 53′), jota pidetään hänen mestariteoksenaan. Siinä kuvaus kauniista rantamaisemasta yhdistyy laittomasti salakuunneltujen matkapuhelinkeskustelujen ääniraitoihin. Molemmat teokset sukeltavat kollektiivisen amerikkalaisen psyyken syövereihin. Maan pitkään jatkuneen rappeutumisen saa kenties parhaiten vangittua ulkopuolinen kuten Auder.
Sama pätee epäilemättä teokseen Trumped (2018, 9′), otsikko puhukoon puolestaan. Historiallisesta näkökulmasta tarkasteltuna tämä teos rinnastuu kronikkamaisempaan 1981 Regan -teokseen (1981, 4’22 “). Buduaarimaisiin, boutique-interiööreihin sijoittuu kevyempi, mutta yhtä lailla kriittinen ShoppingHeads (1990/2009, 3’35 “), jossa ihmiskehot ja kädet hamuilevat huippumuotia.
Kohta on tekstittänyt Auderin teokset englanniksi sisältöjen ymmärtämisen helpottamiseksi.
Tekstiilitaiteilijan koulutuksen saanut Outi Martikainen on tehnyt toistuvasti yhteistyötä arkkitehtien kanssa toteuttaen verhoilukankaita, akustisia paneeleja, kuvioituja lasijulkisivuja ja muita rakennettuihin ympäristöihin integroituvia “sovitettuja” kuvia. Hänelle tekstiilit edustavat sekä institutionaalista kytköstä että mahdollisuutta jatkuvaan tekniseen uudistumiseen. Hänen kuvantekemisen käytäntönsä edellyttää sekä sommittelua (kuten useimpien taiteilijoiden) että laskentaa (välttämätöntä työstettäessä punottuja köysiä tietokoneohjatuilla Jacquard-kangaspuilla).
Martikaisen itse organisoimassa, syyskuussa 2020 avoimena olleessa näyttelyssä, hän esitteli viisi uutta monumentaalista kudottua kuvaa. Näyttelyn installointi toteutettiin yhteistyössä tunnetun kuraattorin Maaretta Jaukkurin kanssa. Kaksi näistä teoksista (molemmat vuodelta 2020) on esillä myös Kohtassa: panoraamamainen Utö – Yta, joka perustuu valokuviin Utön saarelta Lounais-Suomesta, ja intiimimpi The Piper, joka välittää näkymän Suomenlinnassa sijaitsevasta, 1700-luvulta asti tunnetusta, Piperin puistosta.
Edellä mainittuun, sekä teokseen A Dream Couple (vuodelta 2018, nuorta naista ja hevosta esittävän vintage-postikortikortin innoittama) Martikainen on käyttänyt punottua narua, joka sisältää heijastavia lankoja. Yhteistyö Head of LEDs Aapo Ristan kanssa on mahdollistanut yksilöllisen katselukokemuksen luomisen. Kun kuvia tarkastelee LED-nauhalla varustellun naamion läpi, voi nähdä hohtavia valoja, joita kukaan muu ympärillä ei huomaa.
Kuinka tämä todella tapahtuu jää mysteeriksi. Kokemus on vaikuttava, koska se ei vaadi arvostustamme toteutuakseen, kuten eivät Martikaisen kuvakudosten takana olevat monimutkaiset laskelmatkaan. Martikaisen osalta näyttely päättyy sarjaan kuvia lapsista tai lapsuuden muistoista (kaikki vuodelta 2019). Teosnimet kuten Mielivalta (Rightminded), The Knight of the Teeter tai Under the Pine Tree kuvastavat sekä sitä, mikä on kaikille näkyvää, että sitä mikä useimmille jää suurimmaksi osaksi ajasta näkymättömäksi.
Studio Kukkapuro on lainannut näyttelyyn Yrjö Kukkapuron tuoleja. Michel Auderia edustaa Karma International Zürichissä, Outi Martikaista Lokal Helsinki.
Näyttelyn järjestää Kohta Taidehalli. Näyttelyohjelmasta vastaa neuvottelukunta, jonka jäsenet ovat taiteilijat Magdalena Åberg, Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roos ja Hans Rosenström, kuraattori (ja Kohtan toiminnanjohtaja) Anders Kreuger sekä elokuvantekijä ja luennoitsija Richard Misek.
Kohta on perustettu EMO Säätiön tuella. Säätiön tarkoituksena on tukea taidetta Suomessa, ja sitä tukevat Taiteen edistämiskeskus, Helsingin kaupunki, Svenska kulturfonden, Konstsamfundet ja Stiftelsen Tre Smeder -säätiö. Yhteistyössä: Helsingin Kahvipaahtimo.
Lehdistötiedustelut:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
Konsthallen Kohta förbereder sig för sin 18:e vernissage sedan invigningen för mer än tre år sedan, så man kan kanske säga att vi håller på att bli myndiga.
Denna gång väver vi samman två utställningar till en genom att visa videoverk av Michel Auder (Frankrike/USA, 1944) på sju skärmar (plus en projektion) medan vi håller väggarna fria (och rödmålade, den traditionella bakgrundsfärgen för måleri) för bilder som Outi Martikainen (Finland, 1962) konstruerar med olikfärgade syntetfiber flätade till rep.
Som helhet blir detta en betraktelse över hur bilder berättar historier. Distans ställs emot engagemang, det tillfälliga mot det omsorgsfullt planerade, det gemensamma livet mot det intensivt personliga.
Båda konstnärerna framstår som dramatiker och historiemålare utan att använda varken penna eller pensel. Samtidigt kunde de inte vara mer olika sinsemellan.
Michel Auder började göra film i hemlandet Frankrike innan han gifte sig med Viva, en av Andy Warhols superstjärnor och flyttade till New York med henne 1969. Dessvärre har de flesta av hans franska filmer gått förlorade, men tusentals timmar video från hans amerikanska liv har bevarats.
Utställningen i Kohta – Auders första i Finland – omfattar en handfull verk gjorda av material filmat 1971–2018. Den presenterar olika aspekter av hans konstnärskap, som det internationella konstlivet nu fått upp ögonen för och som ingick i Documenta 14 i Aten och Kassel 2017.
Chroniclesär en titel Auder själv använder för sammanställningar av digitaliserat äldre material, ofta filmat på videorullband. Chronicle/Chelsea Girls with Andy Warhol 1971–76 (1994, 73′) är ett av de bästa exemplen på hans ”flugan-på-väggen-metod”: att vara på rätt plats vid rätt tillfälle – och i rätt sällskap. Här blir resultatet en avslöjande karaktärsstudie av popkonstens gudfader. Van’s Last Performance (1971/2002, 55′) slår an en ännu mörkare ton och odödliggör de sista dagarna i Broadwayproducenten Van Wolfs liv. Han var god vän till Auder och gav honom därför i uppdrag att filma hur vänkretsen samlas på sjukhuset och i hans hem i New York.
The Seduction of Patrick (1979, 28′) erbjuder, å andra sidan, mästerligt improviserad komedi av förmågor som Viva, Gary Indiana och Taylor Mead, medan Annie Sprinkle (1981–84, 33′) är ett hejdlöst ohämmat porträtt av performancekonstnären (som tillfälligtvis också deltog i Documenta 14) i hennes första yrkesroll som porrstjärna. I The Plague/Apocalypse Later (1984, 15′) återser vi Taylor Mead (ytterligare en av Warhols filmskådespelare) och får dessutom med oss ett miniporträtt av konstnären Cindy Sherman, som Auder vid denna tid levde tillsammans med.
Compositions hänvisar till de noggrant utarbetade (men medvetet löst komponerade) verk som Auder producerat sedan åttiotalet, när videoredigering ännu var besvärligt. Vi visar TV America (1984, 22′) och det som ofta anses vara hans mästerverk, Voyage to the Center of the Phone Lines (1993, 53′), med dess attraktiva filmade strandvyer och ett ljudspår bestående av olagligt avlyssnade mobiltelefonsamtal. Båda verken tar oss rakt ned i det kollektiva amerikanska psykets avgrundsdjup. Landets länge pågående förfall fångas kanske allra bäst av en initierad utanförstående som Auder.
Detsamma är tveklöst fallet med Trumped (2018, 9′). Titeln torde förklara sig själv. För att skapa historiskt perspektiv visas verket här tillsammans med den mer krönikeliknande 1981 Regan (1981, 4’22”). En lättare, men inte mindre kritisk, form av komposition härskar över ShoppingHeads (1990/2009, 3’35”), som visar boudoir-liknande boutique-interiörer med kroppar och händer som vältrar sig i lyxvaror.
För att göra dessa verk av Auder mer tillgängliga har Kohta låtit undertexta dem på engelska.
Outi Martikainen är textilkonstnär till utbildningen och har ofta samarbetet med arkitekter för att framställa möbeltyger, akustikpaneler, mönstrade glasfasader och andra ”tillämpade” bilder avsedda att införlivas i byggda miljöer. För henne är textil både en institutionell hemhörighet och en inbjudan till ständigt tekniskt experimenterande. Hennes bildskapande förutsätter både komposition (liksom de flesta andra konstnärers arbete) och beräkning (som krävs för att använda hennes flätade rep och datorstyrda Jacquard-vävstolar).-
Under en egenproducerad utställning i lokaler som tidigare tillhört Helsingfors tekniska högskola, installerad i samarbete med den välkända kuratorn Maaretta Jaukkuri och öppen för allmänheten i september 2020, visade Martikainen fem nya monumentala vävda bilder. Två av dessa (båda från 2020) dyker nu upp i Kohta: panoramat Utö – Yta, baserad på fotografier från Finska Utö, och den mer intima The Piper, en bild av Pipers park på Sveaborg som anlades på 1700-talet.
I den senare, och i A Dream Couple (2018, med ett gammalt vykort av en ung kvinna och en häst som förlaga), har hon använt rep som innehåller reflekterande trådar, och nu har hon samarbetat med Head of LEDs Aapo Rista för att skapa en märkvärdig upplevelse för den enskilde betraktaren. När man betraktar dessa bilder genom en enkel mask försedd med en LED-stripp ser man skimrande ytor som andra omkring en inte kan urskilja.
Hur detta verkligen fungerar förblir ett mysterium som imponerar just för att det inte insisterar på vår uppskattning, precis som de invecklade uträkningarna bakom Martikainens bildvävar. En serie bilder av barn eller barndomsminnen (alla från 2019) avrundar hennes deltagande i utställningen. De har titlar som Rightminded, The Knight of the Teeter eller Under the Pine Tree: beskrivningar av det alla kan se men också åkallelser av sådant som i de flesta fall förblir osynligt för de flesta av oss.
Studio Kukkapuro har låtit oss låna stolar av Yrjö Kukkapuro för utställningen. Michel Auder representeras av Karma International i Zürich. Outi Martikainen representeras av Lokal Helsinki.
Utställningen är anordnad av Kohta. Rådet som ansvarar för Kohtas program består av konstnärerna Martti Aiha, Thomas Nyqvist, Nina Roos, Hans Rosenström och Magdalena Åberg, kuratorn (och verksamhetsledaren för Kohta) Anders Kreuger och filmskaparen och föreläsaren Richard Misek.
Kohta grundades med stöd från EMO-stiftelsen, vars syfte är att stödja konstarterna i Finland, och stöds för närvarande av Centret för konstfrämjande, Helsingfors Stad, Svenska kulturfonden i Finland, Stiftelsen Konstsamfundet och Stiftelsen Tre Smeder. Kohta sponsras dessutom av Helsingfors kafferosteri.
Förfrågningar från pressen:
[email protected]; +358 452013048
[email protected]; +358 505929456
