Now and then, Kohta hosts an artist in Helsinki for a month or two to make and exhibit new work. This is not a regular residency programme but a series of bespoke arrangements accommodating the needs of the invited artist and allowing us to show art from all over the world (without having to ship it across continents and customs borders). After Astrid Svangren in 2018 and Trevor Yeung in 2019, we are now pleased to introduce Yane Calovski (North Macedonia, 1973).
Educated in the US, Japan and the Netherlands, Calovski has been active in the Macedonian capital Skopje since the mid-2000s and is often seen on the international exhibition circuit. He participated in Manifesta 3 in Ljubljana in 2000 and Manifesta 7 in Bolzano in 2008, and he represented Macedonia (as the country was then known) at the Venice Biennale in 2015 together with his partner Hristina Ivanoska. The couple work jointly – most recently presenting three consecutive exhibitions in Vodnjan (Croatia), Zagreb and Skopje in 2017–19 – but also separately, and ‘Personal Object’ is a solo project by Calovski, featuring new and still ongoing pieces as well as material from his own archive.
Yane Calovski, Personal Object, 2017–18, synthetic rubber, metal, foundation cream. Photo: Jussi Tiainen
Drawing is a crucial component of his practice. Yet it is not as if a constant stream of drawings were flowing from his hands, waiting to be skimmed for easy visual displays. Making drawings is, to him, rather what getting houses built is to an architect: a sign of achievement, but also a signal that more is to come and proof of the unbroken connection between thought and image and object and physical environment and lived reality. In fact architecture was part of Calovski’s artistic education and has frequently figured in his work, as solid objects or lofty plans (or the depleted physical remains of both). He has, for instance, done extensive projects around his parents’ self-designed house, the new ‘metabolic’ master plan for Skopje after the 1963 earthquake or Polish post-war architect Oskar Hansen and his ‘principles of open form’.
Yane Calovski, Closet, 2020, drawings and objects from different years on five sliding plywood panels. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 2): Nine Principles of Open Form, 2018, gouache and type on 9 sheets of mineral paper, each 32 × 23 cm; Drawing 2:1 (Icon), 2014, gesso on wood, 28.4 × 20.4 × 2.8 cm; Drawing 2:2 (Icon), 2014, gesso on wood, 27.8 × 20.4 × 2.5 cm. Photo: Jussi Tiainen
Calovski’s exhibition at Kohta – his first in Finland – contains selected drawings from the last 20 years (displayed on wall-mounted plywood panels as part of the work Closet, 2020) and a new version of the work after which the whole venture is named. Personal Object (2017–18) is a sculptural installation comprising synthetic rubber, metal hooks and cosmetics that belonged to his late mother, Biljana Calovska. She showed scholarly and artistic promise but discontinued her studies in 1972, dedicating herself to becoming the trusted collaborator of her prominent husband, the late poet and radio journalist Todor Calovski, and to raising and home-schooling their two children. (Her life choices were not uncommon in 1970s Yugoslavia, although they didn‘t quite conform to the socialist norm of women in the workplace.)
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 3): Drawing 3:1 (Red Face), 2017, ink on paper, 30 × 21 cm; Nine Principles of Open Form; Drawing 3:2 (Embroidery by My Mother), ca 1972/2020, cotton on wool, 35 × 70 cm. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Embroidery, 2020, birch- and aspenwood, paint. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Embroidery (detail). Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Embroidery (detail). Photo: Jussi Tiainen
Why include such personal biographic information in a text of this kind? Because in this particular case it adds to the understanding of the work on display. The dominant presence in Kohta’s larger gallery is Embroidery (2020): a construction of wooden sticks and plates, all painted black, and at the same time a drawing in space, the prototype for an architectural folly, an invitation to linger and sit down – and a reinterpretation of a small embroidery of abstract triangular and rectangular shapes made by Biljana Calovska sometime in the early-to-mid 1970s. Bed and Toy (both 2020) are sculptural compositions in foam and wood that evoke her educational practice of doing and making things while lying on the floor.
Yane Calovski, left to right: Personal Object (part 1); Bed, 2020, plastic foam; Personal Object (part 2). Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Toy, ca 1980/2020, wood. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Phrase, 2020, ink and carbon transfer on rice paper, 10 sheets, each 30 × 40 cm. Photo: Jussi Tiainen
As its title indicates, ‘Personal Object’ is an exhibition about the personal and about objecthood. But it is also about how the exhibition, as a format of experimental articulation, embodies the three kinds of images outlined by philosopher Gilles Deleuze in his two books on cinema: the visible image, the readable image, the thinking image. The last one is supremely intriguing, but hardly explicated at all by Deleuze (or indeed explicable in terms that don’t leave common sense behind). Should we understand images as having the agency we usually ascribe to ourselves as viewers? And what about the author’s agency over the work he produces, using himself (or at least his own subjectivity) as material?
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 1): Nine Principles of Open Form; Drawing 1:1 (Mountain), 2014, gouache on archive folder, 27.2 × 50 cm; Drawing 1:2 (Mountain), 2014, gouache on archival folder, 29.4 × 42.7 cm. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 2): Drawing 2:3 (Understanding Is Only Partial), 2020, carbon transfer on mineral paper, 32 × 23 cm; Drawing 2:4 (There Are Facts and There Is Reality), 2020, carbon transfer on mineral paper, 32 × 23 cm; Drawing 2:5 (Library), 2020, carbon transfer on mineral paper, 32 × 23 cm; Drawing 2:6 (Slingshot), 2016, ink and white pencil on cardboard, 30 × 21 cm. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 4): Nine Principles of Open Form; Drawing 4:1, 2020, arbon transfer, pencil and eyeliner on paper, 36 × 28 cm; Drawing 4:2, 2020, carbon transfer, pencil and eye shadow and face powder on paper, 36 × 28 cm; Drawing 4:3, 2020, carbon transfer, pencil and face powder on paper, 36 × 28 cm; Drawing 4:4, 2020, carbon transfer, pencil and face powder on paper, 36 × 28 cm. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 5): Drawing 5:1 (Skopje, Master Plan), 2008, pencil on paper, 27 × 19.5 cm; Drawing 5:2 (Unfinished Poem by My Father), ca 1972/2020, type on paper, 29.5 × 21 cm; Nine Principles of Open Form; Drawing 5:4 (Translated Poem by My Father), 2002, print and pencil on paper, 27.3 × 21.5 cm; Drawing 5:5 (The House and Its Imperfections), 1999, ink and pencil on paper, 21.5 × 27.8 cm; Drawing 5:6 (Bed), 1998, ouache on paper, 21 × 29.6 cm; Drawing 5:7 (Kostufra, Loose Page), 2015, ink on paper, 29.6 × 21 cm. Photo: Jussi Tiainen
Yane Calovski, Closet (detail of Panel 5): Drawing 5:8 (The Wonderful World That Almost Was, after Paul Thek), 2000, pencil on paper, 8 sheets, each 25 × 35.5 cm. Photo: Jussi Tiainen
Kohta isännöi ajoittain valittuja taiteilijoita, tarjotakseen heille mahdollisuuden tuottaa uusia töitä ja toteuttaa näyttelyn Helsingissä. Kysymys ei ole vakituisesta residenssiohjelmasta, vaan räätälöidyistä ratkaisuista kutsuvierastaiteilijoille. Tämän ansiosta Kohta voi esitellä taidetta kaikkialta maailmasta tarvitsematta kuljettaa teoksia mantereelta toiselle. Astrid Svangrenin (2018) ja Trevor Yeungin (2019) jälkeen esittelemme nyt ylpeänä Yane Calovskin (1973) Pohjois-Makedoniasta.
Yane Calovski on opiskellut Yhdysvalloissa, Japanissa ja Hollannissa sekä työskennellyt Pohjois-Makedonian pääkaupungissa Skopjessa 2000-luvun puolivälistä alkaen. Calovski on tuttu nimi myös kansainvälisissä näyttelyissä. Hänen töitään nähtiin Manifesta 3:ssa Ljubljanassa vuonna 2000 sekä Manifesta 7:ssä Bolzanossa 2008. Calovski edusti Makedoniaa 2015 Venetsian biennaalissa kumppaninsa Hristina Ivanoskan kanssa. Pariskunta työskentelee pääasiassa yhdessä. Viimeksi heiltä nähtiin kolmen näyttelyn sarja Vodjanissa ja Zagrebissa (Kroatiassa) sekä Skopjessa 2017-2019. Personal Object on kuitenkin Calovskin henkilökohtainen projekti, joka tuo nähtäväksemme uusia ja yhä kehittyviä teoksia rinnakkain taiteilijan omista arkistoista esille nostettujen töiden kanssa.
Piirtämisellä on keskeinen merkitys Calovskille taiteilijana. Ei kuitenkaan siinä määrin, että hän suoltaisi sormistaan jatkuvaa helppolukuisten kuvien virtaa. Calovskille piirtäminen on pikemminkin sitä, mitä talojen rakennuttaminen on arkkitehdille: jälki aikaansaannoksesta, mutta myös merkki siitä, että lisää on tulossa. Piirtäminen on todiste ajatuksen ja kuvan, objektin, fyysisen ympäristön ja koetun todellisuuden välisestä rikkomattomasta yhteydestä. Arkkitehtuurin opiskelu kuului Calovskin taidekoulutukseen, mikä näkyy hänen töidensä esineellisissä muodoissa ja suureellisissa kaavoissa (tai molempien aineellisina jäännöksinä). Calovski on toteuttanut esimerkiksi laajamuotoisia projekteja hänen vanhempiensa itse suunnittelemaan taloon, Skopjen vuoden 1963 maanjäristyksen jälkeisen ”metabolisen” jälleenrakennussuunnitelman sekä työskennellyt Puolan sodanjälkeisen ajan mestariarkkitehdin Oscar Hansenin ”avoimen muodon periaatteiden” tiimoilta.
Calovskin näyttely Kohta-taidehallissa – taiteilijan ensimmäinen Suomessa – esittelee valikoiman piirustuksia viimeisiltä kahdelta vuosikymmeneltä (vaneripaneeleille ripustettuina, osana teosta Closet, 2020) sekä uusimman version teoksesta, jonka mukaan koko näyttely on nimetty. Personal Object (2017-18) on veistosinstallaatio, joka koostuu synteettisestä kumista, metallisista koukuista sekä taiteilijan edesmenneelle äidille Biljana Calovskalle kuuluneista kosmetiikkatuotteista. Calovska oli itsekin lahjakas taiteilija, joka kuitenkin jätti opintonsa 1972 jatkaakseen miehensä, runoilijan ja radiotoimittajan Todor Calovskin avustajana sekä omistautuakseen pariskunnan kahden lapsen kasvatukselle ja kotikoulutukselle. (Valinta ei ollut epätavallinen 1970-luvun Jugoslaviassa, vaikka sosialistiset ihanteet kannustivatkin naisten työssäkäyntiin).
Miksi sisällyttää näin paljon elämäkerrallista tietoa näyttelytekstiin? Calovskin kohdalla se on oleellista, sillä hänen henkilöhistoriansa valottaminen auttaa esillä olevien teosten tulkintaa. Kohta-taidehallin laajempaa galleriatilaa hallitsee mustaksi maalatuista puisista kepeistä ja laatoista toteutettu rakennelma Embroidery (2020). Teos on tulkittavissa myös tilalliseksi piirustukseksi, arkkitehtonisen hullutuksen prototyypiksi, joka kutsuu viipymään äärellään ja istumaan alas. Embroidery on myös uudelleentulkinta Biljana Calovskan 1970-luvun alkupuolella tekemästä pienestä kirjontatyöstä, joka koostui abstrakteista kolmi- ja nelikulmioista. Bed ja Toy (molemmat vuodelta 2020) ovat vaahtomuovista ja puusta toteutettuja veistossommitelmia. Teokset ammentavat Calovskan koulutusmetodista, jonka periaatteiden mukaisesti asioita tehtiin lattialla maaten.
Nimensä mukaisesti Personal Object käsittelee henkilökohtaista ja esineen olemusta. Näyttelyn merkitys formaattina, kokeellisena ilmaisun muotona, on myös keskeinen, sillä se ilmentää filosofi Gilles Deleuzen kahdessa elokuvaa käsittelevässä kirjassa hahmottelemaa kolmea kuvan lajia. Nämä ovat näkyvä kuva, luettava kuva ja ajatteleva kuva. Viimeksi mainittu on ajatuksena äärimmäisen kiehtova, mutta Deleuze ei missään vaiheessa selitä sen merkitystä täysin (sikäli kuin se on edes arkijärjellä selitettävissä). Pitäisikö meidän tunnustaa kuvissa sellainen toimijuus, jonka olemme tottuneet ajattelemaan kuuluvan itsellemme katsojina? Entä mikä on tekijän toimijuuden laita suhteessa hänen teokseensa silloin, kun hän käyttää itseään (tai ainakin subjektiivisuuttaan) sen sisältönä?
Kohta inbjuder då och då en konstnär att producera nya verk under en eller ett par månader i Helsingfors. Det handlar inte om ett regelrätt gästateljéprogram utan om behovsanpassade vistelser. På så sätt kan vi visa konst från hela världen utan att behöva transportera den från andra kontinenter eller tullområden. Vi visade Astrid Svangren 2018 och Trevor Yeung 2019. Nu har turen kommit till Yane Calovski (Nordmakedonien, 1973).
Efter att ha utbildat sig i USA, Japan och Nederländerna har Calovski verkat ett femtontal år i den makedonska huvudstaden Skopje. Han har ofta ställt ut i internationella sammanhang och medverkade bl.a. i Manifesta 3 i Ljubljana 2000 och Manifesta 7 i Bolzano 2007. Vid Venedigbiennalen 2015 representerade han Makedonien (som landet då kallades) i samarbete med sin partner Hristina Ivanoska. Paret arbetar tillsammans – senast i en serie om tre utställningar i Vodnjan (Kroatien), Zagreb och Skopje 2017–19 – men också åtskilt. Personal Object är en separatutställning av Calovski med såväl nya och pågående verk som material ur hans eget arkiv.
Teckning är en avgörande beståndsdel i hans konstnärskap. Ändå producerar han inget konstant flöde av teckningar som omedelbart kan visas. Tecknandet är för honom snarare vad byggandet är för arkitekten: ett bevis på att saker blivit gjorda, men också en fingervisning om att det finns mer att vänta och om obruten kontakt mellan tanke, bild, föremål, rumslighet och upplevd verklighet. Under sin konstnärliga utbildning studerade Calovski också arkitektur. Detta har lämnat tydliga avtryck i hans konstnärskap: påtagliga föremål och högtflygande utopier, men också deras urlakade fysiska restprodukter. Han har exempelvis arbetat med föräldrarnas egenritade hus i Skopje, den nya ”metaboliska” stadsplanen för staden efter jordbävningen 1963 och den polske efterkrigsarkitekten Oskar Hansens principer om ”öppen form”.
Calovskis utställning i Kohta – hans första i Finland – innehåller ett urval teckningar från de senaste 20 åren (visade på vägghängda plywoodskivor som en del av verket Closet, 2020) och en ny version av det verk som lånat sin titel till hela företaget. Installationen Personal Object (2017–18) omfattar syntetiskt gummi, metalkrokar och dessutom smink som tillhört hans avlidna mor Biljana Calovska. Hon visade både akademisk och konstnärlig begåvning men valde att avbryta sina studier redan 1972 för att istället bistå sin framstående make, den likaledes avlidne poeten och radiomannen Todor Calovski, och undervisa deras två barn i hemmet. (Hennes livsval var inte ovanliga i sjuttiotalets Jugoslavien, även om de bröt mot den socialistiska normen om kvinnor i arbetslivet.)
Varför ge plats åt så personliga biografiska uppgifter i en text av detta slag? Därför att det bidrar till förståelsen av de utställda verken. Kohtas större galleri domineras av Embroidery (2020), en konstruktion av trästavar och -plattor, alla svartmålade, men samtidigt en rumslig teckning, en experimentell arkitektur, en inbjudan att dröja kvar och sitta ned – och en omtolkning av ett litet broderi med abstrakta triangulära och rektangulära former utfört av Biljana Calovska under tidigt sjuttiotal. Bed och Toy (båda 2020) är skulpturala kompositioner i skumplast och trä som för tanken till en av hennes undervisningsmetoder: att ligga på golvet och göra olika saker.
Som titeln antyder är Personal Object en utställning om det personliga och det föremålsliga. Men den handlar också om hur utställningen, som format för experimentell artikulation, kan förkroppsliga de tre slags bilder filosofen Gilles Deleuze skisserade i sina två böcker om film: den synliga bilden, den läsbara bilden, den tänkande bilden. Den sista är verkligt fantasieggande, men Deleuze ger oss nästan ingen hjälp att begripa den (och kanske är den rentav obegriplig om man inte lämnar sunda förnuftet bakom sig). Skulle bilder ha de förmågor vi brukar tillskriva oss själva som betraktare? Vad händer då med upphovsmannens makt över bilden han tillverkat med sig själv (eller åtminstone sin egen subjektivitet) som råmaterial?
