Sinikka Kurkinen is probably the most significant Finnish artist you haven’t yet heard of. She is a forceful image-thinker, a bold but also subtle colourist. Already in 1968, the Tampere critic Veli-Matti Kaitala called her ‘a colour painter in the grand style’.
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Sirpit pöydällä (Sickles on Table, 1970). Photo: Jussi Tiainen
One reason Kurkinen has remained unknown to a wider public is that she hasn’t exhibited in Helsinki for more than 15 years. After finishing her studies at the School of the Finnish Art Academy in Helsinki in 1960, and after spending another year in Paris, she has lived and worked in Imatra in eastern Finland, where she was born on her parents’ small farm in 1935.
Kohta is pleased to announce a survey exhibition of her career, featuring more than 50 paintings, larger and smaller, and covering more than 50 years of intense artistic activity from Change (1971) and In Fond Memory (1972) to Herbs of the Night (2021) and A Special Spring (2022).
Pilvi ja esikuva (Cloud and Example), 1987. Oil on canvas, 146 × 215 cm. Photo: Jussi Tiainen
Cloud and Example is the title of a large painting from 1987. Kurkinen uses the Finnish word esikuva, which is futures-oriented rather than retrospective: an example for someone – in this case us as viewers – rather than an example of something.
Work titles are important for Kurkinen. Her oeuvre forms an autonomous aesthetic system, but it remains open to the world outside painting, especially to language, music and her immediate geographic surroundings.
Aallokko kutsuu (The Waves Are Calling), 1974. Oil on canvas, 36 × 55 cm. Photo: Jussi Tiainen
In canvases such as The Waves are Calling (1974), The Idea of the Butterfly (1988) or Shore (1989) Kurkinen has reworked next-door lake Saimaa into a mental image of wave-movement with an unexpectedly rich palette.
Other recursive motifs are windows, open drawers, frames and stages, in works such as In the Wind (1977), The Curious Ones (1978) or On the Stage of the Night (1997), as well as the primary colours appearing in titles such as Choreography in Yellow (1982), Little-Riding-Hood Red (1983) or Bridges in Blue (2021).
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Pelkkää korvaa (All Ears, 1984), Hilkan punainen (Little-Riding-Hood Red, 1983), Maalarin ryijy (The Painter’s Rug, 1984) and Lento (Flight, 1978). Photo: Jussi Tiainen
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Perhosen idea (The Idea of a Butterfly, 1988), Vaalea aamu (Light Morning, 1990), Ranta (Shore, 1989), Eräs labyrintti (A Certain Labyrinth, 1993), Miksi yötä vasten (Why Against the Night, 2003), Vihreältä tähdeltä (From a Green Star, 2009) and Virityksiä viuhkan vierellä (Fine-Tunings by the Fan, 2017). Photo: Jussi Tiainen
Kurkinen’s painting is both abstract and figurative, both expressive and constructed. It is unambiguously personal but also of its time, moving with the development of art and visual culture. The ‘grand style’ is usually understood, at least in literature, as being dignified, sublime and eloquent. This may also be a functioning description of Kurkinen’s practice.
We invite you to enjoy the richness and greatness of Kurkinen’s painting at Kohta, and we hope you will agree with us that it deserves to be widely seen, recognised, discussed – and collected. With very few exceptions, the works on display are for sale.
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Yön näyttämöllä (On the Stage of the Night, 1997), Ikkunasta (From the Window, 1991), Laihan teltta (Telt for the Lean One, 1990), Muisto kesästä (Memory of Summer, 1975) and Laitimmainen kuumalla (Margin in Heat, 1991). Photo: Jussi Tiainen
During the exhibition period Kohta will also launch a book about Sinikka Kurkinen’s work, produced in collaboration with the Helsinki publishing house Parus Verus. You can already read a generously illustrated essay by Kohta’s director Anders Kreuger on Kohta’s website.
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Koreografia keltaisella (Choreography in Yellow, 1984), Suoraan tuupista (Straight from the Tube, 1996), Innoituksen lähde (The Source of Inspiration, 2000), Ovaalin salaisuus (The Secret of the Oval, 2003), Tapaaminen (Meeting, 2004) and Kohtaus ja seuraus (Act and Consequence, 2003). Photo: Jussi Tiainen
Installation view of ‘Sinikka Kurkinen: Cloud and Example’, with Silloin sinsessä (Then in the Blue, 2020), Mielen levollisuus (Calmness of Mind, 2021), Yön yrtit (Herbs of the Night, 2021), Erilain’ kevät (A Special Spring, 2022), Kuukautena (During a Month, 1969) and Laukku lennossa (Bag in Flight, 1973). Photo: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen saattaa olla merkittävin suomalaistaiteilija, josta et ole vielä kuullut. Hän on vaikuttava kuvallinen ajattelija ja rohkea, mutta myös hienovarainen koloristi. Jo vuonna 1968 tamperelaiskriitikko Veli-Matti Kaitala luonnehti häntä ”suuren tyylin värimaalariksi”.
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Sirpit pöydällä (1970). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Kurkisen tuntemattomuutta suuren yleisön keskuudessa voi selittää se, ettei hänellä ole ollut näyttelyä Helsingissä yli 15:een vuoteen. Päätettyään opintonsa Taideakatemian koulussa Helsingissä 1960, ja vietettyään vielä vuoden Pariisissa, hän on asunut ja työskennellyt Imatralla, missä hän syntyi pientilallisten lapsena 1935.
Kohtalla on ilo järjestää Sinikka Kurkisen yli 50 maalausta esittelevä ja yli puoli vuosisataa intensiivistä ja aktiivista taiteilijanuraa kattava näyttely, joka ulottuu 70-luvun alun Muutoksesta (1971) aina tämän vuoden Erilain’ kevääseen (2022).
Pilvi ja esikuva, 1987. Öljy kankaalle, 146 × 215 cm. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Pilvi ja esikuva lainaa nimensä suurelta, vuonna 1987 valmistuneelta maalaukselta. ”Esikuva” merkitsee aina esikuvaa jollekulle – tässä tapauksessa meille, katsojille. Se on siis suuntautunut kohti tulevaa eikä mennyttä.
Teosten nimet ovat muutenkin tärkeitä Kurkiselle. Hänen tuotantonsa muodostaa omalakisen esteettisen järjestelmän, joka keskustelee silti myös maalauksen ulkopuolisen maailman kanssa – erityisesti kielen, musiikin ja taiteilijan oman lähiympäristön.
Aallokko kutsuu, 1974. Öljy kankaalle, 36 × 55 cm. Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Maalaukset Aallokko kutsuu (1974), Perhosen idea (1988) ja Ranta (1989) ovat mukaelmia Kurkisen kestoaiheesta. Niissä Saimaa pelkistyy aaltoliikkeen mielikuvaksi odottamattoman rikkaissa väreissä.
Muita toistuvia motiiveja ovat ikkunat, avoimet vetolaatikot, kehykset ja näyttämöt, kuten teoksissa Tuulessa (1977), Uteliaat (1978) tai Yön näyttämöllä (1997). Teosten nimissä toistuvat viittaukset pääväreihin: Koreografia keltaisella (1982), Hilkan punainen (1983), Silloin sinisessä (2021).
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Pelkkää korvaa (1984), Hilkan punainen (1983), Maalarin ryijy (1984) ja Lento (1978). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Perhosen idea (1988), Vaalea aamu (1990), Ranta (1989), Eräs labyrintti (1993), Miksi yötä vasten (2003), Vihreältä tähdeltä (2009) and Virityksiä viuhkan vierellä (2017). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Kurkisen maalaustaide on sekä abstraktia että figuratiivista, sekä ilmaisuvoimaista että harkiten rakennettua. Se on ehdottoman henkilökohtaista, mutta myös aikansa taiteen ja visuaalisen kulttuurin liikkeiden tuotetta. ”Suuri tyyli” ymmärretään, erityisesti kirjallisuudessa, joksikin juhlavaksi, yleväksi ja korkealentoiseksi. Tämä voi olla toimiva kuvaus myös Kurkisen taiteesta.
Kutsumme teidät Kohtaan nauttimaan Kurkisen maalausten suurenmoisesta runsaudesta toivoen, että yhdytte mielipiteeseemme: teokset ansaitsevat tulla laajalti nähdyiksi ja tunnustetuiksi – keskustelujen aiheeksi ja keräilijöiden kohteeksi. Esillä olevat työt ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myytävänä.
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Yön näyttämöllä (1997), Ikkunasta (1991), Laihan teltta (1990), Muisto kesästä (1975) and Laitimmainen kuumalla (1991). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Kohta julkaisee näyttelyn aikana myös kirjan Sinikka Kurkisen teoksista. Julkaisu on toteutettu yhteistyössä Helsinkiläisen Parus Verus -kustantamon kanssa. Se sisältää Kohtan toiminnanjohtajan Anders Kreugerin artikkelin, joka on luettavissa myös Kohtan kotisivuilla.
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Koreografia keltaisella (1984), Suoraan tuupista (1996), Innoituksen lähde (2000), Ovaalin salaisuus (2003), Tapaaminen (2004) ja Kohtaus ja seuraus (2003). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen – Pilvi ja esikuva, näyttelynäkymä: Silloin sinsessä (2020), Mielen levollisuus (2021), Yön yrtit (2021), Erilain’ kevät (2022), Kuukautena (1969) ja Laukku lennossa (1973). Valokuvaaja: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen är förmodligen den mest betydelsefulla finska konstnär ni ännu inte hört talas om. Hon är en kraftfull bildtänkare, en djärv men samtidigt finstämd kolorist. Tammerforskritikern Veli-Matti Kaitala utnämnde henne redan 1968 till ”färgmålare i den stora stilen”.
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Sirpit pöydällä (Skäror på bord, 1970). Foto: Jussi Tiainen
En orsak till att Kurkinen har förblivit okänd för en bredare publik är att hon inte ställt ut i Helsingfors på mer än 15 år. Hon avslutade sina studier vid Finska konstakademins skola i Helsingfors 1960 och tillbringade ytterligare ett år i Paris, men därefter har hon bott och arbetat i Imatra i östra Finland, där hon föddes 1935 på föräldrarnas småbruk.
Kohta har nu glädjen att visa en översikt över hennes livsverk. Utställningen omfattar mer än 50 målningar, i större och mindre format, och nästan 50 år av intensiv konstnärlig verksamhet, från Förändring (1971) och Salig i åminnelse (1972,) till Nattens örter (2021) och En särskild vår (2022).
Pilvi ja esikuva (Moln och förebild), 1987. Olja på duk, 146 × 215 cm. Foto: Jussi Tiainen
Moln och förebild är titeln för en stor målning från 1987. Det finska ord Kurkinen använder, esikuva, motsvarar ganska exakt svenskans ”förebild” och är alltså framtidsinriktat snarare än tillbakablickande.
Verktitlarna är viktiga för Kurkinen. Hennes konstnärskap utgör ett självständigt estetiskt system men förblir öppet mot världen utanför måleriet, i synnerhet mot språket, musiken och de omedelbara geografiska omgivningarna i Imatra .
Aallokko kutsuu (Vågorna kallar), 1974. Olja på duk, 36 × 55 cm. Foto: Jussi Tiainen
I dukar som Vågorna kallar (1974), Fjärilens idé (1988) eller Strand (1989) har Kurkinen omvandlat sjön Saimen till en mental bild av vågrörelse i överraskande rik färgskala.
Andra återkommande motiv är fönster, öppna byrålådor, ramar och scengolv, i verk som I vinden (1977), De nyfikna (1978) eller På nattens scen (1997), liksom användandet av grundfärgerna, exempelvis i verken Koreografi i gult (1982), Rödluverött (1983) och Broar i blått (2021).
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Pelkkää korvaa (Idel öra, 1984), Hilkan punainen (Rödluverött, 1983), Maalarin ryijy (Målarens rya, 1984) och Lento (Flykt, 1978). Foto: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Perhosen idea (Fjärilens idé, 1988), Vaalea aamu (Ljus morgon, 1990), Ranta (Strand, 1989), Eräs labyrintti (En viss labyrint, 1993), Miksi yötä vasten (Varför mot natten, 2003), Vihreältä tähdeltä (Från en grön stjärna, 2009) och Virityksiä viuhkan vierellä (Avstämningar vid solfjädern, 2017). Foto: Jussi Tiainen
Kurkinens måleri är både abstrakt och figurativt, både expressivt och konstruerat. Det är otvetydigt personligt men rör sig också i takt med tiden och med konstens och bildkulturens utveckling. Den ”stora stilen” uppfattas ofta, åtminstone i litteraturen, som värdig, sublim och vältalig. Detta kan också fungera som beskrivning av av Kurkinens konstnärskap.
Vi hoppas att ni ska uppskatta rikedomen och storheten i Kurkinens målningar när de nu ställs ut i Kohta. Förhoppningsvis håller ni också med oss om att de förtjänar synlighet och erkännande – och att hitta nya ägare. Med några få undantag är verken i utställningen till salu.
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Yön näyttämöllä (På nattens scen, 1997), Ikkunasta (Från fönstret, 1991), Laihan teltta (Tält för den magra, 1990), Muisto kesästä (Sommarminne, 1975) och Laitimmainen kuumalla (Utkant i hetta, 1991). Foto: Jussi Tiainen
Under utställningsperioden kommer Kohta även att presentera en bok om Sinikka Kurkinens konst, utgiven i samarbete med det Helsingforsbaserade förlaget Parus Verus. Ni kan redan nu läsa Kohtas verksamhetsledare Anders Kreugers rikligt illustrerade text om Sinikka Kurkinen på Kohtas hemsida.
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Koreografia keltaisella (Koreografi i gult, 1984), Suoraan tuupista (Direkt ur tuben, 1996), Innoituksen lähde (Inspirationens källa, 2000), Ovaalin salaisuus (Ovalens hemlighet, 2003), Tapaaminen (Möte, 2004) och Kohtaus ja seuraus (Handling och följd, 2003). Foto: Jussi Tiainen
Sinikka Kurkinen – Moln och förebild, installationsbild med Silloin sinsessä (Då i det blå, 2020), Mielen levollisuus (Sinneslugn, 2021), Yön yrtit (Nattens örter, 2021), Erilain’ kevät (En särskild vår, 2022), Kuukautena (Under en månad, 1969) och Laukku lennossa (Väska i flykten, 1973). Foto: Jussi Tiainen
